Myytit ovat tieteen ja uskon yhteiset esivanhemmat.
Epäilemättä en voi tietää mitään.
Vain virhe voidaan todistaa.
Tiedon puu ei ole hyvän ja pahan tiedon puu.
Täydellisessä pimeydessä heikoinkin tiedon valo erottuu kirkkaana.
Tiedon avaruus on pimeä, siellä täällä valopilkkuja jo tuhansia vuosia sitten sammuneista tähdistä.
Jotkut ihmiset ovat kuin mustia aukkoja: tiedon valo uppoaa heihin jälkiä jättämättä.
Jotkut ihmiset ovat kuin peilejä: tiedon valo kimpoaa heistä saman tien takaisin.
Jotkut ihmiset ovat tiedon suhteen fluoresoivia: tiedon valo synnyttää heissä pitkään
pimeässä jatkuvan hehkun.
Jotkut ihmiset ovat tiedon suhteen kiiltomatoja: kun tiedon valo ympäriltä himmenee, he
sytyttävät oman vaatimattoman lamppunsa kutsuksi siitä kiinnostuneille.
Yksinkertaisintakin asiaa on joskus pitänyt ihmetellä.
Tieteellisellä tiedolla ei ole isäntää, tulen lailla se palvelee kaikkia haltijoitaan.
Pitääkö maailmankuvan olla ristiriidaton, vaikka maailma kuitenkin on täynnä ristiriitoja?
Kuvaavassa tieteessä on ajatusta, selittävässä taka-ajatusta.
Luultavasti näen, vaikka uskoakseni olen sokea.
Kehitys on menneisyyden surutyötä.
Tiede ylittää kaikki rajat, varsinkin sotatiede.
Tiedon määrä kaksinkertaistuu joka neljästoista kuukausi, entä ymmärryksen?
Fakta on uskottava.
Tiedän kaiken mutten osaa mitään.
Äly turvaa eksaktiin, viisaus sumeaan logiikkaan.
Mikään tieto ei ole pelkästään tietämisen arvoinen, kaikki tieto on vähintään ajattelemisen arvoista.
