916778.jpg

 



Me olemme valmiit puolustamaan rajojamme vaikka maailman ääriin.


Sattuma synnyttää vihan, joka kohdistuu ennalta valitsemiimme kohteisiin.


Sota on sotaa rauhaa vastaan.


Maassa on aina nähty enemmän puolustettavaa kuin ihmisissä. Näkemykselle on perusteita: maa ei lisäänny, toisin kuin ihmiset.


Miksi sotilaallinen tyhjiö täyttyisi itsestään, ei niin tee älyllinenkään tyhjiö.


Sotaakäyvien yhteinen vihollinen on rauha.


Sotilas tappaa vihollisensa tänään ja liittolaisensa huomenna.


Ystävän tunnistaminen voi viedä vuosia, mutta vihollisen havaitsemme heti.


Sotilas voi olla liittolaisesi, mutta ei ystäväsi.


Tappio on ainoa todellinen sotarikos.


Terroristijoukko oli menestyksekäs, vaikka kaikki sen jäsenet kuolivat.


Sotaromantikon sotilas on kuolematon, vain kaatunut.


Kymmenvuotiaalle voi antaa rynnäkkökiväärin, mutta ei äänioikeutta.


Koirat ja lapset ovat hyviä sotilaita, rynnivät aina ensimmäisinä vaikkeivät tiedäkään, minne ollaan menossa.


Aleksanteri oli sotilas, hänelle olisi pitänyt puhua selvemmin: Gordionin solmu pura ja kokoa!


Sankaruus on ehdollista. Voitetun sodan jälkeen eturintaman sotilaat ovat sankareita, hävityn sodan jälkeen juhlitaan rauhanopposition veteraaneja.


Sillan polttaminen on seurausta väärästä strategiasta.



Tyhmä kenraali, meni tuhoamaan lopullisesti ikuisen vihollisemme. Valitkaamme seuraavaksi hänet.


On oikein lyödä pasifistia. Pitäähän tarkistaa, onko hän tosissaan.


Taas lähtevät rauhanmiehet taisteluun sotaa vastaan.


Nuoruudessani keski-ikäiset miehet jauhoivat aina sotamuistojaan. Nyt sotamuistot on laitostettu ja valtaosin haudattu. On syntynyt tarve tuottaa uusia.


Rauhaa ei tuoda, se viedään.


Ei rauhaa niillä ole, jotka rauhaa tahtovat. Rauhan vievät ne, jotka sodan aloittavat.


Arvomerkit eivät näy saunan lauteilla. Siksi päällystöllä ja miehistöllä pitää olla eri sauna.