Maapallo on elävä, koska sillä on lämmin sydän.

Onko eläintenkin erehtyminen inhimillistä?

Hyttynen inisee korvien välissä.

Viisas pelkää. Siksi on vaikea löytää viisasta kissaa.

Kalat kokevat kuollessaan ylösnousemuksen.

Kymmenen kilometrin päässä Aurinko paistaa joka päivä.

Uskovan ympäristöanalyysi: taivaan isän sade siittää äiti maan hedelmät.

Olen oman Taivaallisen Näytelmäni päätähti.

Kyy ja kyynikko, myrkyllisiä matelijoita.

Sama tiheikkö, joka käy peuralle piiloksi, kätkee myös tiikerin.

Saaliin saanut peto on mahdollisimman hiljaa. Sekin pelkää verottajaa.

Laulava satakieli toivoo yleisökseen vain yhtä satakieltä.

Keisaripingviinien tasavallassa kukin on vain omien jalansijojensa hallitsija.

Älä kysy mitään tikalta, äläkä muiltakaan, jotka käyttävät päätään lyömäaseena.

Susilauma jättää vain yhdet jäljet.

Metsässä kulkee polku, kulkijan askelten liikkeelle laittama.

Päivä on yö häikäisevimmillään.

Roskaamisen ja ympäristörikosten hoidossa olisi palattava 1600-luvun Turussa olleeseen käytäntöön, jonka mukaan niskoittelijoita oli pyövelin lupa ojentaa niin kuin parhaaksi näki.

Ihmiskunta toisin kuin Antaios kuristaa kuoliaaksi ensin äitinsä ja sitten itsensä.

Täältä ovat käärmeet hävinneet, en asu enää paratiisissa.

Mikään oleva ei voi kadota, se voi vain löytyä.

Elämäni on osa elämää, ei osa elämässä.