Pimeys on taivaallisen rauhan tutumpi nimi.

Yö pelkistää.

Mitenkähän kasvit keskustelevat keskenään?

Onko joku kuullut jäniksestä, joka pelkäsi pimeää?

Ihmiset elävät päivästä päivään, muut eläimet yöstä yöhön.

Runoilija unohtaa oravan ryöstämät lintujen pesät kuten eläinsuojelijat unohtavat minkkien tappamat sorsat ja lokit.

Taivaan valkeus on pimeyden puutetta.

Jos johonkin on koteloiduttava, olkoon maailman ympärille.

Hyönteiset ja linnut ovat katselleet taivaalle miljoonia vuosia ennen kuin itsekkäästi kuvittelimme siihenkin tarvittavan omaa älyämme.

Kyykään ei ole täydellinen; vähän vielä näköä, kuuloa ja nopeutta, sitten olisi.

Mustikalla on vaikutusvaltaisia ystäviä: ranskalaiset, metsot ja karhut.

Horsma – kukka kuolleen metsän muistolle.

Varpusta on mahdoton kesyttää, vaikka se hyppii jaloissasi pihalla. Se tuntee liian hyvin ihmisen metkut.

Tursas on synnynnäinen diplomaatti: Vaihtaa väriä ympäristön mukaan, muttei tingi vähääkään tavoitteistaan.

Töyhtötiaisen iloisuus, valoisuus ja persoonallinen ulkoasu osoittavat hänen imeneen kotimännikönsä konservatiiviset arvot.

Tänään kasvoin kulkemalla vanhoja jälkiäni.

Kaikki eivät kysy suuntaa kun tekee mieli lähteä liikkeelle.