Kaikki ympäristöetiikat – ekosentrisimmätkin – ovat pohjimmaltaan egosentrisiä.
Syväekologinen kanta ei voi muuta olla: antaa ihmisen yrittää. Jos mopo karkaa käsistä, luonto hoitaa asian.
 


Ihmiskeskeisyys äärimmillään: luonto odottaa paapomistamme! "Hyvät" ihmiset pelastavat luontoparan "pahojen" ihmisten kynsistä. Kuin television poliisisarjoissa.
 


Tiikerikö kyselee hirveltä ennen tappamista, ettet vain kuulu uhanalaiseen lajiin?
 


Onko karhu hirveä järkevämpi, kun se syö sen?
 


Ihminen ei pysty hävittämään fotosynteesiä maapallolta, siihen ei pysty edes asteroidin törmäys.
 


Ihmisoikeudet on varattu vain tutuille ihmisille.
 


Ihminen syö toisen ihmisen, kun nälkä on tarpeeksi kova.
 


Mitä eroa näillä on?
Teknologi yrittää hallita luontoa.
Kapitalisti yrittää ostaa luonnon.
Suojelija yrittää pelastaa luonnon.
 


Ihminen änkeää aina rattiin, kaasu pohjaan ja seuraavassa mutkassa ulos metsään. Ja vika oli luonnon!
 


Muuttumisleikki on ihmisen erityislaji. Siinä meille toistaiseksi pärjäävät vain sairaalabakteerit ja HI-virukset.
 


Ei ole sattumaa, ettemme mieti, onko tämä paras mahdollinen maailma katajalle, haisunäädälle, arkille tai kvarkille.
 


Ainoat toimivat ihmispopulaation säätelijät ovat luonnon "katastrofit".
 


Sodilla ei pysty merkittävään populaatioiden säätelyyn.
 


Naisten ja lasten tappaminen on oire ihmislajin lopusta. Miehiä on aina riittänyt tapettaviksi.
 


Miesten tappaminen on ihmislajin normaalia ajanvietettä.
 


Kuka tietää mitään kasvien tunne-elämästä? Jos suojautuminen tuholta nähdään todistuksena tuntemisesta, suojautuvat kasvit ja sienetkin sekä kemiallisesti että rakenteellisesti.
 


Kasvilla on ainakin tavoite tulla kastelluksi. Jos vettä ei ole tullakseen, se pienentää haihdutustaan, levittää juuristoaan ja selvästi etsii vettä.
 


Valkovuokko välittää siitä, miten sitä kohdellaan, eihän se muuten olisi myrkyllinen.
 


Miljardin ihmisen Intiassa on varaa perustaa tiikereille reservaatteja, jotka kuulemma jokusen miljoonan ihmisen Suomessa ovat epärealistisen suuria.
 


Luonnonsuojelu on nyt samalla viivalla sosiaaliturvan tai työelämän uudistusten kanssa. Vaikka yrityselämä ja valtionvarainministeriö pyyhkivät niiden tarpeet punakynällään, niitä ei kelpuutettu vielä hetki sitten edes esityksiksi.
 


Ennen Pohjanmaalla kadotusta vastaan taistelivat körttiläiset, nyt Eläinten Vapautusrintama.
 


"Hieno maailmankaltaisuus edisti saatanan asiaa eniten, sillä se hämärsi vastakohtaa lihan ja hengen välillä. Vastakohtaa kirkastaakseen oikea (ennen körttiläinen, nyt linkolalainen) kieltäytyi, mistä suinkin voi."
 


Suruton teknologia kuolee Luonnon kostoon.