Kuten hampaat, kasvatamme iän myötä itsellemme uudet sanat.
 


Arkikäytössä olevien sanojen merkitys ei ole kirjoittajan kontrolloitavissa.
 


Todella tärkeät asiat eivät käänny puheen kielelle.
 


Yksinkertainen lause on iskulause, lyhyt sana iskusana. Väkivalta käyttää kovaa kieltä.
 


Musiikin sanallinen viesti? Minulta puuttuu kielitaitoa.
 


Koira tuntee ihmisen kielen, mutta ihminen ei tunne koiran kieltä.
 


Terroristit ja sotakoneistot keskustelevat ruumiin kielellä.
 


Runous on koneille käsittämätöntä, siis hylättäköön runous.
 


Kieli kiinnittää, maailma muuttuu.
 


Kieli on huono maailman kuva, mutta välttää ajattelun kuvana.
 


Kirjalliselle ihmiselle tyypillinen aloittelijan virhe on kuvitella, että ajattelu on vain kielenkäyttöä. Miksi sitten todellinen toimija ei pysty sanoin kuvaamaan toimintaansa, vaikka se olisikin suunnitelmallista, siis ajateltua?
 


Kielloilla määritelty on kirveellä veistetty.
 


Mikä on asian oikea nimi?
 


Sanat ovat yhteisön, ajatukset yksilön.
 


Pitäköön äiti kielensä kiinni kun isä ahnehtii maata.
 


Parasta kielitaitoa on pitää kielensä kurissa.
 


Maailmassa on enemmän sanoja kuin alkeishiukkasia. Ne vain odottavat käyttäjäänsä.
 


Yhdessä tekemiselle pitää olla sanat.