Autoritaarisen usko: mitä painavampi ihminen, sen painavammat ajatukset.
 

Kunnon konservatiivi: kun hänellä on asiat hyvin, meidän kuuluu pysäyttää maailman kulku siihen.
 

Ei konservatiivi vastusta muutoksia, vaan sellaisia muutoksia, jotka eivät turvaa hänen saavutettuja etujaan.
 

Taantumus on hallitsijoiden kokonaisvaltainen näkemys kehityksen suunnasta.
 

Kansa on eliitin talutusnuorassa, vaikka sen toinen pää olisi hirressä.
 

Seisotko vai riiputko ylimmän vallan varassa? Jälkimmäisessä tapauksessa ratkaisu muistuttaa hirttäytymistä, edellisessä jää vielä mahdollisuus kääntyä ennen umpikujaa.
 

Vallankumous on loisten eloonjäämistaistelua.
 

Institutionaalinen vallankumouspuolue, absurdi ajatus.
 

Joukkoa ohjataan tunteella, ei järjellä.
 

Koska joukkoa ohjataan tunteilla, karismaattisimmat kansanjohtajat muistuttavat
enemmän eläimiä kuin ihmisiä.
 

Lauletaan: yhtenäistä kansaa ei voi voittaa!
Luetaan: yhtenäistä kansaa on helpoin hallita.
 

Sen, joka haluaa hallita, on ensin opittava kuuntelemaan muita.
 

Neoliittista verimagiaa tuo "verellä kirjoittaminen",
apinan logiikkaa tuo taivaan lähestyminen
vuorelle kiipeämällä, tuo kateederille nousu
ja yritys katsoa alistettavaa yläpuolelta.
 

Koirat eivät päästä hullua yläpuolelleen, ihmiset ovat varomattomampia.
 

Vallankumouksen käynnistäjät ovat aina pohjimmaltaan diktaattoreita.
 

Kai vallankumouksen keulassa menisi apinakin, jos se vain olisi hyvä puhumaan.
 

Vallankumouksella voi kaataa demokratian tai diktatuurin, mutta tuloksena on aina diktatuuri.
 

Eliitti tietää, että tietämättömyys on kansan parhaaksi.
 

Alamaiset kaipaavat johtajaa, eivät kansalaiset.
 

Onhan virkamiehillä valtaa, mutta myös muodolliset pätevyysvaatimukset, virkapuvut ja poliittisesti valitut päällystakit.