"Ne ovat pahoja, ne ovat ulkomailta" sanoi isä lapselle kaupan mansikoista. Ja me ihmettelemme, mistä rasismi kasvaa.


Joku naiivi kuvitteli 30 vuotta sitten rasismin häviävän hiljalleen Suomesta. Näkisipä nyt tämän maan.


Hygieenistä rasismia. Pelkää tartuntaa, kavahtaa kosketusta.


Rasismi Suomessa on valkoinen valhe.


Rasismi on ainoa, mitä peräkamarin pojat siittävät.


Muukalaisviha on ydinperheenkin kotitonttu.


Rasismi on sairaalloinen oire liikakansoittumisesta. Ihmiskunnalla oli pitkä kausi, jolloin se levisi rantoja pitkin Afrikasta muille mantereille. Rasismi syntyi vasta tilan loputtua.


Joku kauhistelee sitä, että kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo, vaikka päinvastainen ajattelu on saanut aikaan ihmiskunnan suurimmat murhenäytelmät.


Ihmisten mielikuvitus yltää huimimpiin saavutuksiinsa kun kyseessä on toisen ihmisen arvon polkeminen.


Rotumääritelmä ei puhu kielestä eikä kansallisuudesta vaan meistä ja muista.


Rotumääritelmät rajaavat populaatioita, joiden rajat ovat liukuvia.


Roturajat piirtää jokainen itsensä ympärille.


Lajirajatkin ovat nykyisin veteen piirrettyjä.


Vanha lajikäsitys nosti lajien välille lisääntymismuurin. Sitten sekin kaadettiin.


Biologisen lajikäsityksen muuttuminen geneettiseksi ei mahdollista lisääntymistä tähän asti tuntemiemme apinoiden kanssa. Se mahdollistaa nykyisin tuntemiemme ihmisten nimittämisen apinoiksi, kunhan oikeat asiantuntijat pääsevät vauhtiin.


Rasismin asiaperusteet kuolivat sukupuuttoon neandertalilaisten mukana.


Puhdasta fasismia.


Puhdas ihminen haisee fasistille. Se teki likaisiksi julistamistaan ihmisistä saippuaa.