Suomi on kuin itsenäistymisensä alkuvuosina: vasemmistoa ei näy eikä kuulu kuin oikeiston palopuheissa.
Kaksi vuosikymmentä sitten yhteiskunnallisen keskustelun leimakirveen terässä luki 'kommunistit', nyt 'vasemmisto'. Samaa tarkoitetaan: puhujalle käsittämätöntä vihamielistä utopiaa.
Vapailla markkinoilla itsenäisyys on maksukyvyn synonyymi.
Markkinat tuottavat massoille, eivät yksilöille.
Massoissa tai laumoissa ei ole mitään inhimillistä.
Kuluttaja on turhake.
En katso televisiota, joskus sentään ohjelmia.
Globalisoituminen on rauhanprosessi, protektionismin aika ensimmäisen maailmansodan jälkeen johti nopeasti seuraavaan suursotaan.
Globalisaatioon kuuluu että Kansainvälistä ei enää kuulu.
Globalisaatio palkitsee tyytyväisyyden orjuudella, tyytymättömyyden ryöstöllä ja ahneuden petoksella.
Moraali on koventunut, nyt on ahneutta syödä nälkäänsä.
Suomi on menettänyt kilpailukykynsä globalisoituneilla markkinoilla, ovat lailla kieltäneet orjatyön.
Tuottavuutena pidetään mahdollisimman monta käsiteltyä potilasta resurssiyksikköä kohti, ei mahdollisimman monta tervettä kansalaista.
Entä palokunta? Irtisanotaanko se päiväksi koska tänään ei syttynyt yhtään tulipaloa? Vai pitäisikö sen toimialuetta laajentaa niin että keskiarvomittarein joka hetki jossakin päin olisi sammutettava palo?
Eikö liikkuminen tai odottaminen saa enää maksaa mitään? Ja kansahan tervehtyy kun sairaat kuolevat pois.
Työtön tai sekatyömies on aina ollut liian huono työväenluokkaan. Nyt liian huonoja ovat ammattimiehetkin, pitää olla pankkiiri.
Samasta työstä sama palkka tarkoittaa nyt että osaamisesta ei saa maksaa palkkaa.
Köyhäinapu, se, jota köyhät maksavat toisilleen kuten rikkaat osinkoja ja optioita.