Ei ihminen ”luonnostaan” kulttuuria tarvitse, mutta eläminen yhteiskuntana, työnjako ja viestintä on helpottanut elämistä niin paljon, että sen houkutus on ylivoimaista. Kuten yksinäinen susi, myös yksinäinen ihminen elää, mutta elo ei ole hääviä.
Ekologisin yhteisö on se, jolla on mahdollisimman vähän rajoja.
Ekologinen yhteisö ei ole paratiisi sillä ei ole paratiisia ilman muuria.
Meitä on liikaa, jotta anarkistinen yhteiskuntamalli voisi toimia.
Anarkismi on houkuttelevaa, koska oletamme nykyisen yhteiskuntamme perusrakenteen jo ”annettuna”.
Viidestä miljoonasta ihmisestä ilman työnjakoa, liikenneyhteyksiä, tietokanavia ja huoltoa suurin osa kuolisi hetkessä nälkään.
On naiivia kuvitella, että joku, joka katkaisee metsässä jalkansa, noin vain suostuisi sen takia kuolemaan, kun tietäisi muunkin mahdolliseksi.
Miksi jopa ekologisesti suuntautuneina itseään pitävät suhtautuvat niin toivottomasti ja vihamielisesti kaikkeen yhteistyöhön, kun ekologian syvempi tuntemus pitäisi olla kannustin kehittää aivan uuden tason yhteistyötä?
Muurahaiset ja mehiläiset näyttävät todellista tasoaan huomattavasti älykkäämmiltä vain tiiviin yhteistyönsä ansiosta.
Ihmisellekin ainoa tapa nostaa älykkyyttään on syventää yhteistyötä.
Kuten jaettu ilo myös jaettu äly kaksinkertaistuu.
”Masokismia on myös sen vakuuttelu, ettei kukaan ajattele mitään itsenäistä.”
Koneet eivät ajattele anarkistisesti, ne ovat yhteistyöhakuisia. Siksi seuraava hallitseva sivilisaatio ihmisten jälkeen saattaakin olla koneiden.
Meidän sikarikkaamme ovat jo anarkisteja: he haluavat nauttia yhteiskunnan kehityksen heille kasaamista rikkauksista yksin luovuttamatta niitä yhteisön jatkokehittämiseen. Tämä vaikutus pysähdyttää yhteiskuntamme teknologisen kehityksen.
Ne maat, joissa nykyindustrialismi alkoi, ovat jo jääneet kehityksen jalkoihin, sillä sikäläiset rikkaat eivät enää halua rikastua työllä vaan vallalla.
Ahneus pelaa Linkolan pussiin.
Muinaiset kulttuurit säätelivät väestömääräänsä lapsikuolleisuudella, jättämällä vanhukset heitteille, kannibalismilla, naisten alistamisella, kuolemanrangaistuksilla, sodilla…
Väestön rajoittaminen alkaa ihmisoikeuksien rajoittamisella.
Luonnonmukainen yhteiskunta kriminalisoi itsekkyyden, kateuden ja ahneuden.
Kun nykyisin keskimääräistä pidetään vähimmäistavoitteena, luonnonmukaisessa yhteiskunnassa keskimääräinen on enimmäistavoite.
Säästäminen hyväksytään vain yhteistä käyttöä varten.
Väestöä rajoittamatta ei ole tietä ekoyhteiskuntiin.
Puistomainen, väljä kaupunkiasutus nähdään ihanteena, vaikka juuri siten ihmiset tärvelevät suurimman mahdollisen alan henkeä kohti. Tornitalojen slummi on tilaa säästävää ekoasumista.
Nostalginen agraarimieli levittää ihmiskunnan vaikutukset mahdollisimman laajalle.
Hajanainen asuminen taajamien laidalla on kuollut ajatus. Jos paikalla on vain asunto ja kioski, työn, elintarpeiden ja harrastusten takia on pakko liikkua. Todellinen koti on tien päällä.
Jos jonkun on liikuttava, olkoon se tieto.
Ei kaikilla suomalaisilla ole ”agraarimieli”. Jo täällä on paljon väkeä, jotka eivät halua eivätkä osaa elää kaupungin ulkopuolella.
Myöhäiskivikausi jatkuu savolaisilla pelloilla.
Jos tavoite on, että ihminen jättää mahdollisimman vähän jälkiään luontoon, ainoa tavoite on mahdollisimman vähän ihmisiä. Muuta tietä ei voi olla.
