Luonnon kaksimerkityksisyys: universumi vai ihmisen ulkopuolinen universumi. Miksi yleensä varataan toinen tulkinnan mahdollisuus?
 

Miten kohtelemme tuntemattomia ihmisiä toisin kuin muuta luontoa – mitä hyväksyttäviä eroja voi olla?
 

Ihmisen ilmaantuminen maapallolle on aiheuttanut sukupuuttojen aallon, mutta se ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Tuhat vuotta jatkuessaan siitä voi tulla poikkeuksellinen, ihminen näyttää kuitenkin itse kuolevan sukupuuttoon jo paljon aiemmin.
 

Utilitaristisin perustein voidaan kyllä suojella luontoa, mutta ei pysyvästi: utilitaristinen motiivi luo opportunistista toimintaa.
 

Luonto on arka suurille muutoksille, ne ovat yleensä palautumattomia.
 

Emme voi olla puolueettomia suhteessamme luontoon.
 

Kuka meistä vakavissaan muistaa Linnén tai Newtonin suurena teologina?
 

Mitä todellista merkitystä on jossakin sivulauseessa sanotulla pehmentävällä huomautuksella, jos koko toiminta on piittaamattoman raakaa terroria ja oman hyödyn etsintää?
 

Vastuu ei seuraa valtaa vaan mahdollisuuksia.
 

Valta on legitimoidut mahdollisuudet. Erityisesti ihmisen valta luontoon on luonnonlakien legitimoimat mahdollisuudet, eikä se ole paljon.
 

Ihminen muokkaa luontoa vain ihmisen määrittelemää hyvää tai huonoa kohti.
 

Vain palautumattomilla muutoksilla on suunta.
 

Calvin todetessaan, että kukaan ei saa ahneuksissaan viedä muilta maailman hedelmien siunauksia, tuomitsi ihmisten välisen riiston, ei ihmisen tekemää luonnon riistoa.
 

Vallan primitiivinen tulkinta: voi tehdä. Tätä seuraa vastuu.
 

Vallan kehittyneempi tulkinta: saa tehdä.
 

Luvan puute ei vähennä vastuuta.
 

Enemmistön teot puhuvat asenteista enemmän kuin tarkoituksenmukaisesti valitun vähemmistön sanat.
 

Herruus on oletettava, sitä ei voi todistaa.
 

Tarve ei legitimoi, tarpeita luodaan tarvittaessa.
 

Mikään reservaatti ei enää suojele ihmisen ulkopuolista luontoa ihmisen vaikutuksilta planeetallamme.
 

"Jalostavaa" toimintaa ei ole.
 

"Erämaakin" on määritelty ihmiselle.
 

Tämä planeetta oli ihmiselle optimaalinen ihmislajin syntymän aikoihin. Tämän jälkeen kasvavat ihmissukupolvet ovat muokanneet biosfääriä yhä kauemmas ihmisen optimista. Jälkeemme syntyvillä sukupolvilla ei ole mitään syytä kiitellä täällä aiemmin asuneita ihmismassoja.
 

 

Ennen kirkonkirous, nyt markkinoiden epäluottamus.
 

Ei Raamatun luomiskertomuksia kirjoitettu toimintasuunnitelmiksi, vaan puolustamaan jo olevaa toimintaa.
 

Evoluutioteoria syntyi ja kuoli Anaksimandroksen ja Empedokleen visioimana.
 

Jokainen filosofi on ensiksi selittänyt maailman synnyn. Kukaan ei ole vielä noussut tyvestä puuhun.
 

Mitä voimme tietää perimmäisistä substansseista kun emme tunne päällimmäisiäkään?
 

Jos näemme, että kaikki muuttuu, järkeilemme, että perimmältään mikään ei muutu!
 

Toki luonnossa kehitytään, mutta ei kohti täydellisyyttä.
 

Teleologia pyhittää ihmisen kehittelemät tarkoitusperät. Se on syvimmillään uskoa, että aina ilmaantuu joku pelastaja.
 

Täydellistä ihmistä ei ole: Platon-raukan fiktiiviselle Sokrateellekaan puut tai maaseutu eivät pystyneet opettamaan mitään.
 

Jotta mikään ei muuttuisi, kaiken täytyy muuttua.
 

No niin, Aristoteles: maailma on pilaantunut, ihmisiä on kaikkialla. Mihin me nyt siirrymme?
 

Vain hyvin rajoittuneet muutokset ovat käännettävissä.
 

Syntyisikö uusi renessanssi talouden vallan ja mytologian kaatamisesta?
 

Lyhyt filosofian historia: miten korjata Platonin harharetkien vaikutukset.
 

Ihmisen ajattelun tutkiminen riistäytyikin maailman selittämiseksi.
 

Darwinin kokemuksista viisastuneena annos kirjallisuutta ja musiikkia päivittäin pitää materialistisenkin sielun vireänä.
 

Aineen häviämättömyys ei ole muuttumattomuutta, ei ikuista uusiutumista, ei ikuista käytettävyyttä.
 

Oikeutemme kohdata muuttokyyhky tai dodo on viety, samoin oikeutemme elää eilinen päivä.
 

Ainoa todellinen oikeutemme on elää nyt.
 

 

Kasveilla on suuri vastuu koko eläinkunnan ravitsemisesta.
 

Vain paatunut egoisti väittää, että tuhatvuotiaalla puulla ei ole oikeuksia – useimmat meistä jättäisivät sen rauhaan odottamaan "luonnollista" kuolemaansa.
 

"Luonnollinen" on tässä "meistä riippumaton".
 

Ihmisten oikeudet vaihtelevat vieläkin kuin antiikin aikaan. Nürnbergissä pidettiin tarkoituksenmukaisuushirttäjäiset ja nyt samanlaisia teatterituomioita tulee Haagissa, missä rikollisia ovat edelleen vain sotansa hävinneet.
 

Ei pidempi ravintoketju ole lyhyttä arvokkaampi, vakaampi se voi olla.
 

Multa elää.
 

Maasta tullut, maaksi tullut, elämä vaihtaa muotoa.
 

Muutokset luonnossa ovat aina olleet ennustamattomia.
 

Tautikin on vain muutos, ja täytyyhän senkin elää?
 

Unitautilääkettä ei kannata valmistaa. Sen sijaan samaa ainetta kannattaa valmistaa partaisten amerikkalaisten naisten ihokarvoja poistamaan.
 

Ympäristönsuojelu – tai "pinnallinen ekologialiike" – keskittyy rehellisesti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Mihin "syväekologinen liike" tähtää? Samaan? Erona on vain poliittinen ohjelma – elitistisen diktatuurin pakkosyöttö.
 

"Biosfäärinen egalitarismi" vaatii toteutuakseen ihmisyhteisön totalitaarisen ohjauksen? Jos ajoi Platon ojaan ensimmäisessä mutkassa, samoin tekevät syväekologitkin.
 

Kaikki normatiiviset ohjelmat ovat antroposentrisiä, sillä vain ihmisellä on normeja.
 

Harmonia ei ole mielekäs tavoite: jos se olisi välttämätön, universumiamme ei olisi olemassa.
 

Tasapaino ei ole mielekäs tavoite, koska termodynamiikan II pääsääntö huolehtii siitä jo puolestamme.
 

 

Kaikki kirjallisuus on valikoitua.
 

Tuskinpa "viimeinen ihminen" keskittyisi kostamaan muulle biosfäärille omaa sukupuuttoaan. Niin hän myöntäisi täyden tietoisuuden kohtalostaan. Vain terroristit ja fanaatikot tuntuvat olevan täysin selvillä kohtalostaan.
 

"Viimeinen ihminen" toimii lopulta kuin eläin, uskoo kuolemattomuuteensa niin kauan kuin elää.
 

Jos muut luonnonilmiöt saavat aiheuttaa sukupuuttoja, ihminenkin saa.
 

Lajisovinismia on myös yritys rakentaa ihmiselle luonnonlaeista poikkeava erityinen ympäristöetiikka.
 

Ihmisen ympäristöetiikka on ohjeisto ihmiselle, siksi sen ainoa toimiva perustelu on kytkeminen ihmisen hyvinvointiin.
 

Kivillä ei ole oikeuksia, koska ne eivät pysty palkkaamaan asianajajaa.
 

Todellista oikeutta ei loukata.
 

Mitä tyhmempi päämies on, sitä viisaampi edustaja tarvitaan. Tähänkö kaatuvat eläinten oikeudet?
 

Kaikella elävällä on intressejä. Juuri intressit erottavat elävän elottomasta.
 

Onko ihmislaji muka ainoa, jolla voi olla intressi vaikkapa pysyä elossa mahdollisimman pitkään?
 

Onko vain ihmislajin sukupuutto moraalin ongelma?
 

Tämä universumi ja tämä paikallinen biosfääri menestyivät vallan hyvin ennen kuin lajimme tuli tänne "tilanhoitajaksi". Voisimme kokonaisedun nimissä luovuttaa "tilanhoitajuuden" takaisin niille, jotka sitä ennen meitä toimittivat.
 

Ongelma on siinä, että "herruus" ja "tilanhoitajuus" ovat itse itsellemme anastamia titteleitä, joille arvoa annamme vain me itse.
 

"Herruus" ja "tilanhoitajuus" ovat valtaa ilman pienintäkään vastuuta.
 

Millaisella eliöyhteisöllä voi olla intressejä? Lajilla? Entä alalajit, rodut, erillispopulaatiot?
 

Aiemmin ei ihmetelty saati kyseenalaistettu esi-isien henkien intressejä.
 

Vastasyntynyt ilmoittaa ensi töikseen tyytymättömyytensä tilaansa.
 

Voidaan väittää, että tulevilla sukupolvilla ei ole mitään intressiä syntyä sellaiseen biosfääriin, jonka me olemme tärvelleet heille elinkelvottomaksi.
 

Voidaan myös kysyä, riittääkö tämä oikeuttamaan itsekkyytemme?
 

Mehän voimme sanoa ahneudellamme yrittävämme vähentää tulevien sukupolvien kärsimystä.
 

Vajaavaltaisen oikeudet ovat tosiasiallisesti edustajien oikeuksia.
 

Menneiden ja tulevien oikeudet ovat tosiasiallisesti nyt olevien oikeuksia.
 

Niillä on oikeuksia, joille me oikeutta annamme.
 

Kaikki, mihin voimme vaikuttaa, on moraalisesti merkityksellistä.
 

Olio, joka osaa käyttää galaksinsa energiavaroja, on moraalisessa vastuussa galaksistaan.
 

Onko kaikki, mihin pyrimme vaikuttamaan, moraalisesti merkityksellistä?
 

Eikö omakin haaveemme ole nousta Linnunradan valtiaiksi? Sota Andromedaa vastaan on sitten se seuraava vaihe…