Laita kirjaimet jonoon, ne yltävät ihmisen luokse.
Laita kirjaimet riviin ja ne marssivat ylitsesi.
Painetun sanan totuus on marginaalissa.
Totuus kirjoitetaan värikynällä.
Koska ihminen on liian vanha valehtelemaan?
Sanaleikki aforismina sivaltaa kuin puinen miekka.
Aforismi syntyy vasta täysin luutuneessa kallossa.
Lauseiden korjaaminen on vaikeaa, rakastan niitä kuin vammaisia lapsiani.
Luen mieluummin hiottuja ajatuksia kuin hiottuja lauseita.
Teksti on kuollut kun sitä ei voi enää parantaa.
Mikään kirja ei ole niin arvokas kuin puut jotka sen painamiseksi on pitänyt kaataa.
Kuolleena aivoni piirtävät suoraa viivaa.
Itsestään eksynyt.
Elämällä ikuisesti nykyiset ihmiset kieltäisivät syntymän tulevilta sukupolvilta.
Joka päivä muistan uudelleen kaiken jo tapahtuneen.
Itse oma sankarini, omien jalkojen juuresta niiden jalustalle nousseena.
Vain herännyt tietää nähneensä unta.
Näki enneunia jo kuolleiden elämästä.
Unia ovat painajaisetkin.
Sisäinen sankari metelöi kun pitäisi rentoutua nukkumaan.
Unettomuus on mielikuvituksettoman ihmisen vaiva.
