Lehtikuusi, syntymäruma puu, elävä muumio. Ei mätäne.
Mänty pellon keskellä. Yksitotinen yksikotinen.
Puita jotka pitävät yksinäisyydestä – puita jotka eivät tule toimeen yksin.
Ovat istuttaneet pihansa raidalliseksi.
Lehmukset puolustavat kaupungin ihmisten oikeuksia autoja vastaan.
Tuomikin,
kun saa kasvaa yksin
unohtaa halvan
homssuisuutensa
ja muuttuu
pyöreäksi ja pönäkäksi
matroonaksi,
kuin entinen huora
ilotalon omistajaksi.
Tuomenkin halvat
parfyymit käyvät nenään
liian vahvoina.
Uuden maailman makea elämä odottaa sokerivaahteran varjossa.
Saarnelle rakensivat maailman,
saarnella ratsastivat
merten yli
tai Valhallaan
riimujensa mukaan.
Verivaahtera, hysteerinen
koko kesän kauhuansa padoten
kiljuu punaisena tuskasta
hallan hiukan nipaistessa.
Puu on mestari puutumaan.
Ei ole minussa ainesta haavikoksi
eikä ainakaan kuusikoksi
ehkä männiköksi
ja varmasti tammeksi
jöröttämään yksin toisten tiellä.
Metsän voi kaataa hetkessä, mutta uuden kasvattaminen kestää vuosisadan.
Miksi metsää pitäisi vihata tai rakastaa? Sehän on vain liikekumppani tai kanssamatkustaja.
Sata auringonkiertoa
ahertaa puu
saadakseen
sukukalleutensa
kaikkien yläpuolelle
tuulten hyväiltäviksi.
Ihmisyhteisön sivistystaso mitataan sillä, miten hyvin se pitää huolta metsistä.
Tärkein, mitä voimme tehdä tulevan ihmiselämän hyväksi, on palauttaa metsät sinne, mistä ne ovat hävinneet.
Auschwitzit ja Birkenaut on museoitu.
Nyt gestapomme ja SS:mme
keräävät puut ketään säälimättä
tyhjentävät tuhannet hehtaarit
tuhoamisleireille,
kaasukammioiden sijalla keittokattilat.
Ennen pesivät uhreilla kätensä,
nyt kirjoitamme valheemme uhrien selkään.
Ei puuta metsättä.
Puun tarkoitus: ainakin jonkun puun tarkoitus on antaa tarkoitus ihmisen elämälle.
Jos ihminen hoitaa metsiä paremmin vain, jos saa puhua metsistään, puhukoon sitten, mutta hoitakoon myös.
Joka istuttaa puun, on saanut merkityksen elämälleen.
Närhet ovat ihmisille paljon hyödyllisempiä kuin ihmiset närhille: ne terhoja piilottaessaan istuttavat puita, joita ihmiset sitten kaatavat.
