Uhri on kärsijä.
 

Kärsiikö kivi, jos halkaisemme sen?
 

Kiroaako kivi meidät, kun heitämme sen takaisin mereen odottamaan tuhannen vuoden maankohoamista?
 

Puu varmasti kiroaa jäniksen, koskapa se alkaa jäniksen syödessä välittömästi erittää pahanmakuisia torjunta-aineita.
 

Puu ei pidä tuulestakaan, koska se vahvistaa oksistoaan suojautuakseen siltä.
 

Puu kärsii jäniksistä, mutta kärsiikö se tuulesta, joka toisaalta pölyttää sen jatkamaan sukuaan?
 

Jäniksen teot puuta kohtaan ovat vain pahoja, tuulen sekä pahoja että hyviä. Ihminenkin pystyy olemaan puuta kohtaan joko hyvä tai paha.
 

Jos joku päättäisi pommittaa Mount Everestin tasaiseksi, koko maailma tuomitsisi teon brutaalina.
 

Jos joku päättäisi yrittää saada Marsissa aikaan kasvihuoneilmiön, se varmasti jakaisi täkäläiset ihmiset kahteen erimieliseen joukkoon riidan koskiessa hankkeen moraalista oikeutusta.
 

 

Siirrymme bioevoluutiosta tekniseen evoluutioon.
 

Muistammehan: voimme kohta rakentaa replikoituvan ja itsensä korjaavan automaatin.
 

Onko automaatin tai kyborgin tunnettava – kärsimystä tai nautintoa – toimiakseen? Automaatit ja kyborgit ovat potentiaalisesti tunnottomia ja tunteettomia oman elämänsä edistäjiä.
 

Jos vastustamme Mount Everestin pommittamista tasangoksi, ajammeko omia vai Mount Everestin intressejä?
 

Jos vastustamme kasvihuoneilmiötä Marsissa, asetumme selvästi ihmiskunnan – ja siis omia? – intressejä vastaan. Puolustammeko silloin Marsin intressejä? Vai sittenkin omia?
 

Mielestäni Marsin ja Mount Everestin moraalista merkityksellisyyttä ei voi kiistää, ei edes silloin, jos tunnustamme niitä muuttavia toimia arvostellessamme ajavamme omia tai muiden ihmisten intressejä.
 

Elämä ei tarvitse kunnioitustamme. Me tarvitsemme elämän kunnioitusta.
 

Universumi on täynnä potentiaalisia asuinpaikkoja: planeetallammekin on joskus keskilämpö noussut sata astetta sadassa vuodessa.
 

Maan pinnalla oleva elämä tarvitsee sähkömagneettista valoikkunaa säilyäkseen. Mutta epäilemme elämän saaneen alkunsa meren pohjassa, tai kiven sisässä. Kumpi mahtoi olla ensin?
 

Tietämättömyys on tuhoavin voima.
 

Ei epäsymmetria ole vahinko tai vaurio vaan sääntö.
 

Sellainen taide, joka idealisoi luonnon kohteita, on latteaa. Epätäydellisyyden kuvaus tekee luontokuvastakin täydellisen.
 

Ihminen jäi eloon löydettyään rannan.
 

Rakkaat viholliseni syövät heikot kohtani jättäen kovan ja paatuneen ytimen.
 

Niin kauan on elämää kuin on ihmeteltävää.
 

Tunnen paljon ihmisiä, joille valosaasteen, kasvihuoneilmiön tai ilman saastumisen aiheuttama tähtitaivaan katoaminen olisi erittäin suuri menetys. Sitä eivät korvaisi muuttuneiden olosuhteiden mahdollisesti lisäämät eliömäärät.
 

Tähtitaivaaseen kohdistuu inhimillisiä intressejä, joten se kelpaa antroposentristinkin suojeltavaksi.
 

 

Hiekkaranta järveen pistävän harjun kainalossa. Vain lasinsirut eivät ole jääkauden jättämiä.
 

Jänis ei järsi puun kuorta aiheuttaakseen puulle pahaa vaan edistääkseen omaa hyväänsä.
 

Jänis ei ole moraalinen toimija.
 

Moraaliset toimijat vaikuttavat vain vähän tämän maailman asioihin.
 

Luonnossa ne, jotka edistävät omaa hyväänsä, ovat aina hävittäneet muut sukupuuttoon.
 

”Lisääntykää ja täyttäkää maa” – ”se on täytetty”.
 

Komeetta iskeytyi maahan kuin meitä olisi heitetty likaisella lumipallolla.
Kuka?
Liikkumaton Välituntihäirikkö?
 

Ei kuulosta eettisesti kestävältä, että elämällä olisi oikeus levitä rajattomasti, jos moraalisten toimijoiden pitää sitä tässä auttaa.
 

Onko elottomalla luonnolla oikeus koskemattomuuteen? Oikeus pysyä elottomana?
 

Jos leijonat näkevät sinut palana kakkua, ne syövät sinut. Jos replikoituvat automaatit näkevät sinut palana kakkua, nekin syövät sinut? Miksi? Miksei?
 

Luontaisesti arvokkaita: pulu, kärpänen, kolibakteeri, juolavehnä, pujo, rapakivi, savi, vetyatomi, auringonsäde. Sekoittaminen taloudellisesti arvokkaaseen hämärtää koko kuvan.
 

OK – pulu on luontaisesti arvokas. Entä kuollut pulu?
 

Valkoihoiset humanistit jo arvottivat: ”paras intiaani on kuollut intiaani”.
 

Luonnonlait määräävät, minne elämä voi levitä ja missä pysyä. Olisiko ainut ohje moraalisille toimijoille olla puuttumatta tähän, koska se on turhaa?
 

Ihminen on ainoa, joka tappaa huvikseen. Moraalittomuuteen pystyy vain moraalinen toimija.
 

Tappaminen huvin vuoksi loukkaa eliön luontaista arvokkuutta.
 

Suojeleminen tai edistäminen on aktiivista toimintaa.
 

Puuttumattomuus pitäytymisenä haitanteosta täyttää myös moraalisen huomioonottamisen periaatteen.
 

Norsu ja leijona kunnioittavat, mutta eivät auta toisiaan.
 

Jos kunnioitan luontoa, ja samoin kunnioitan persoonaa, en voi määrätä, että muidenkin persoonien pitäisi kunnioittaa luontoa. Sitä voi toivoa, sitä voi esittää, mutta ei edellyttää. Silti kunnioituksen puutetta voi arvostella asianomaisen persoonan omista eettisistä lähtökohdista.