sunnuntai, 20. heinäkuu 2008
Terve menossa
En ole terve vielä vaan kipeä kohta.
Hyvä maku on osa terveyttä.
Ihminen syntyy kun hän tajuaa kuolevansa.
Elämä jatkuu kun annat omasi päättyä.
Elämä vaatii.
Kuolemaa suurempaa tarkoitusta ei elämällä voi olla.
Kuolema pitää elämää hengissä.
En tahtoisi kuolla yksin mutta itseäni parempaa seuraa en tiedä.
Kuka haluaa kuolla terveenä? Parempi kuivua ulos tästä elämästä siihen kyllästyneenä.
Jollakin toinen jalka haudassa, toisella lähtökuopassa.
Elän kunnes minut unohdetaan, joko ennen tai jälkeen ruumiini kuoleman.
Korpit hoitavat ruumiini ylösnousemuksen.
Elävät ovat ikuinen vähemmistö.
Kaiken muilta saamani joudun muille antamaan.
Kuolema on monen ensimmäinen epäitsekäs teko.
Elän yksin koska muuten itsekritiikki söisi minut sisältä tyhjäksi.
Nuori jaksaa elää koko elämäänsä, vanha vain päivän kerrallaan.
Dementia tiirikoi minut ulos aikamatkani vankivaunusta.
Ikäni olen unohtanut, dementian myötä vielä ikäni unohdan.
Päätä nopeammat jalat vievät ennenaikaiseen hautaan.
Pelurin elämä päättyy tappioon.
Vauhdilla on riskinsä, ei näe kuin enintään eteensä.
Minä en muutu, vain maailma kävelee tiehensä.
Tämän päivän olen jo elänyt, ruumiini on siitä vielä selvittävä.
Kuusikymppisenä aloitan, mutta en alusta, lopetan, mutta en elämistä.