Mikä lopulta on hyvä osa?
Linnuista vahvimmat ja ihmisistä rikkaimmat valtaavat parhaat elinympäristöt.
Tuhlailukin periytyy elämän alusta. Ne eläimet, joilla on varaa, tyytyvät syömään saaliistaan vain parhaat palat ja jättävät loput mätänemään.
Antaios sai maasta loputtomiin uutta voimaa. Antiikin ihminen mielsi itsensä samanlaiseksi, mutta nyt kun maa on täyttynyt, voimaa ei enää tule.
Ihmiskunta toisin kuin Antaios kuristaa kuoliaaksi ensin äitinsä ja sitten itsensä.
”Ei meitä kiinnosta elämän tulevaisuus sinänsä, vaan sellaisen elämän tulevaisuus, joka on meille tutumpaa ja arvokkaampaa kuin peruskallion huokosissa lymyävä bakteeri.” – Tarkoittaa että me itse olemme siinä mukana.
Ongelmamme ei ole ruokkia miljardeja uusia suita vaan sovittaa suiden määrä sellaiseksi että ruoka riittää.
Naisiin pitää kuulemma luottaa, he luonnostaan haluavat mahdollisimman vähän lapsia, väitetään. Tyhmät naiset eivät pysty elämään tavoitteidensa mukaan. Sukupuolesta puhuminen on tässäkin harhaanjohtavaa. Viisaiden miesten ja naisten yhteinen tavoite on keskittyä lasten laatuun eikä määrään. Tyhmät miehet ja naiset täyttävät yhdessä maan.
Väestön rajoittamiseksi köyhille on saatava joku toinen sosiaaliturva kuin omat lapset.
”Teknologiaan perustuva kapitalismi etenee vastustamattomasti ja pysäyttämättömästi. Se saa voimaa kehitysmaiden miljardeista köyhistä”, jotka pakotetaan luovuttamaan luonnonvaransa ja työvoimansa käytännössä ilmaiseksi jo teollistuneen maailman suuryritysten käyttöön.
Nyt jo syödään mitä satutaan kiinni saamaan. Saaliit kostavat meille lahjoittamalla AIDSin, ebolan, SARSin ja varmaan vielä kymmeniä uusia yllätyksiä.
Nämä saaliidemme vastalahjat saattavat säästää meidät eettisesti kestävän väestön rajoituskeinon keksimisen vaivalta.
Syömällä kaiken saamme sisäämme kaiken. Kun muuta ei enää ole, syömme toisemme. Näin on ennenkin käynyt.
Jumalat tyytyvät tuijottamaan omaa napaansa kuten ihmiset eivätkä puutu siihen minkä jumalallisen rangaistuksen ihmiset itselleen luovat.
