Voiko mielenrauhan saavuttaa muuten kuin kääntämällä selkänsä maailmalle, syömällä sen osaksi mielikuvitustaan?
Olemme peilejä, heijastamme toisiamme. Tutustuminen vaatii rosoisemman pinnan.
Hiljaisuus, sanomatta selvä.
Sen verran seuramies minäkin etten pitkästytä itseäni kuoliaaksi.
Vuoden tapahtuma, erakkojen kesäpäivät, jokaisella omansa.
Ainut hyveeni laiskuus paheiden harjoittamisessa.
Hyveellisyytemme vain kiitoksen kipeyttä. 
Ennen itsensä kehuminen mitätöi hyveet, nyt itsensä kehuminen on ainut hyve.
Tutkijan hyveenä on älyllinen rehellisyys, arkiajattelun mukaisesti rehellisyys, ei äly.
Minäkö takinkääntäjä jos olen johdonmukaisesti heikomman puolella?
Vahva kohtaa vahvempansa, kiero vielä kieromman.
Kiitos on taakka.
Kiitos on apina niskassa.
Small talk, ihmisen kokoista puhetta.
Tuomittu keskinkertaisuuteen, järkevä muttei hyväntahtoinen.
Puheesi on pelkkää kielen vatkaamaa ilmaa.
Pisteellä suljen omani ja muiden suut.
Vaihdamme persoonamme identiteettiin.
Löytäjälle kaikki tiet ovat oikeita, etsijälle vääriä.
Turha etsiä yhdeksän oivalluksen tietä, yksikin riittää.
Toisin on helppoa ajatella, vaikeaa elää.
Kiskot, elämää perässäsi.
Kaikki valehtelevat koska kukaan ei halua muuta kuulla.
Naistenkaan mielestä koolla ei ole väliä, mutta 80 senttiä on silti liian vähän.
