Maat ovat sopimuksia, kansat illuusioita, kummat pysyvämpiä?


Ajatus niin hyvä ettei sitä voi kääntää savoksi.


Suomi ja Serbia, identiteetti rakennettu hävittyjen sotien päälle.


Silmälaput ja suukapulat jotka laitamme toisillemme.


Kansan yhteinen muisti: tulikin joulu eikä ikuinen kaamos.


Kirjoitan huonosti: rivieni välit pysyvät tyhjinä.


Kirjoittaminen: viesti aivoiltani käden kautta aivoilleni.


Kaanon: laulu teloitukseni kunniaksi.


Samoja syrjäytyneitä Esson baarissa ja lähiökuppilassa, samoja vieraantuneita Storyvillessä ja Juttutuvassa.


Aina ovat toiset puhuneet ja katselleet, toiset kuunnelleet ja tehneet.


Ei ole kirjaa, taulua, historiaa ennen kuin joku ne tekee.


Ei ole Jumalaa, ideamaailmaa, oikeaa teoriaa ennen kuin joku ne tekee. 





Mitään ei ole tapahtunut ellei sitä ole kirjattu muistiin.


Tarina on itse aika.


Mikä tosi hetki on? Äsken se ei vielä ollut, nyt se ei enää ole.


Menneisyyden ja tulevaisuuden leikkauspiste on imaginaarinen.


Armolle ei luonto anna painoa.


Vanha näkee vain muutokset huonompaan kunnes kuolema alkaa tuntua muutokselta parempaan.


Ajatukset hidastuvat mutteivät koskaan pysähdy.