(Kustannus-Puntsi 2008, 134 sivua, mestaripainijoiden kirjoituksista toimittanut ja kuvittanut Erkki Alajärvi)

Eteviltä miehiltä on kautta aikain edellytetty ruumiin ja hengen hyvää kuntoa. Vanhat myytit eri puolilta maailmaa kertovat sankareista, jotka osasivat paitsi sotia myös runoilla, laulaa ja tietää muita enemmän, kuten vaikkapa suomalaisten muinaisheerokset Väinämöinen, Ilmarinen, Joukahainen ja Lemminkäinen. Suomessa laulu on edelleen isojen miesten kulttuuriperinnettä, moni mahtavan raamikas bassoääni on täältä lähtenyt maailman klassisille konserttilavoille ja viihdepuoleltakin löytyy Tapio Rautavaaran sekä Eino Grönin tapaisia urheilusankareita.

Isot miehet myös runoilevat. Ikäiseni muistavat hyvin kaikkien aikojen parhaan nyrkkeilijän, Cassius Clayn, sittemmin Muhammad Alina paremmin tunnetun, joka riimitteli spontaanisti tunnelmat sekä otteluidensa aattona että niiden voitokkaaksi lopuksi. Suomessa Pertti Ukkola tuli runoharrastuksineen esiin Montrealin olympiapainikultansa yhteydessä. Sittemmin kävi ilmi ettei hän ollutkaan Suomessa yksin. Eero Suvilehto hallitsi molskilla sekä kreikkalais-roomalaisen että vapaan painityylin ja paperilla runot sekä aforismit tieteellisen kirjoittamisen lisäksi. Raskaan sarjan valtiaat Aleksander Karelin ja Tomas Johansson kirjoittivat molemmat, kuten myös Karelinin valmentaja Gennadi Sapunov. Pohjoisen isot miehet Osmo Hekkala ja Erkki Alajärvi ovat paitsi painin taitajia myös monipuolisia sanataiteilijoita.

Aforismien harrastaja huomaa kirjassa erityisesti Eero Suvilehdon osuuden, ja muistaa samalla häneltä ilmestyneen viime vuonna kokoelman 'Kysyi sammakko tietä', mihin tämänkin kirjan johdannon alussa heti nimeä mainitsematta viitataan. Seuraavassa muutama näyte Suvilehdon aforismeista nyt käsiteltävänä olevassa kirjassa:


Myytti yksilöstä pitää lauman läjässä.


Typeryys tarvitsee järkevimmät perusteet.


Mukava mies, jos saa olla oikeassa.


Kun enkelit riitelivät, sain tämän sulan.


Paini lajeista parhain, enemmän ihmistä, vähemmän välineitä.


Kilpaile vain itsesi kanssa, sillä olet ainut arvoisesi vastus.


Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.


Anonyymi nosti mieleeni jokin aika sitten äijäilykirjallisuuden. Feministien ja heidän kastraattikuoronsa käsitys äijäilystä on alentava, sillä nimellä he kutsuvat touhua mitä aiemmin kuvailtiin puberteettiseksi. Tämänkertaisessa teoksessa jos missä on mielestäni myönteistä äijäilyä, sitä, että raavaat urokset kokeilevat rajojaan ja ylittävät ne itsevarmoina ja ylpeinä tekemisestään. Tosimies, perusäijä, voi tyytyväisenä todeta kuin Aleksander Karelin - lennokas suomennos on Erkki Alajärven:

Mua vastustajat nimitteli:
Karhu! Vuorenpeikko!
Vaikk' hengenvoimiin verrattuna
on fysiikkani heikko.