Aiheeni, yksityisestä yleiseen.


En arvostele. Ei ole varaa. Esittelen.


Jos olisimme kiinnostuneet asiasta emmekä kostosta, ei epäkohdista tarvitsisi kirjoittaa nimimerkillä.


Oikeus on kuollut, siellä vedotaan vain hengettömien lakien nahkaselkäiseen hautaan.


Lakeja on, entä oikeutta?


Tuomitsemme maailman kuolemaamme saakka sillä moraalilla, jonka seitsentoistavuotiaina sattumalta löysimme. Joillekin siihen osui talvisota, toisille taas sota oli Vietnamissa. Yhdelle arvot löytyivät 80-luvun lopun pörssivinkeistä, toiselle 90-luvun alun leipäjonoista.


Rahalle haisevat ihmiset.


Samat naamat näkyivät 1980-luvun lopulla repimässä käsistä SKOP:in osakkeita, jonottamassa vuosituhannen vaihteessa nettiyhtiöiden osakkeita ja jälleen kuluneena vuonna syöttämässä islantilaisia turskia. Kerta toisensa jälkeen heillä riittää pelimerkkejä tuhlattavaksi, koska tavalliset duunarit joutuvat luovuttamaan heille pikkuiset liksansa niitä koskaan näkemättä.


'Kaikki mulle heti' -ihmiset oppivat viime viikolla hetkessä epäitsekkäiksi ja lahjoittivat köyhille vastikkeetta tekemänsä tappiot. Olisivat kerrankin pitäneet 'kaiken' itsellään kun pyytämättäkin jotakin saivat.


Toistaiseksi kaikki on ollut helppoa: valtiot ovat painaneet rahaa ja antaneet sen pankeille. Jatko on vaikeampi: pankkien on uskallettava lainata saamansa, ja valtion joko säästettävä tai tehtävä lisää työtä, jotta sen painamalla kirjavalla paperilla olisi rahan arvo.