Aloitteetta et voi voittaa.

 

Eläminen täysillä ei ole ihmisen elämää.

 

Oikeaa palkintoa ei voi myöntää itselleen.

 

Kilpailijalle voitto on korvaamaton.

 

Varma voitto ei ole minkään arvoinen.

 

Organisaatiot tulvillaan

krokotiileja,

valmiina

tarraamaan jalkaasi,

vetämään sinut upoksiin

ja sitten pyörähdyksin

repimään sinut

syötäviksi suupaloiksi.

 

Jatkuva voitonnälkä paljastaa ikuisen häviäjän.

 

Voiton tavoittelija yrittää tyynnyttää omat itseensä kohdistuvat epäilyt.

 

Kaikki kilpailijat lopettavat voitettuina.

 

Jos kuolet voittamattomana, kuolet kuitenkin.

 

Lähes kaikille meistä maali ehtii vastaan juuri ennen ratkaisevaa kiriämme.

 


 

Edelläkävijän osa on jäädä muiden jalkoihin.

 

Rintamalla ensimmäisen palkkio on polkea miinat.

 

Tietoisuus siitä, että joku joskus on voinut olla parempi, tekee voitostakin tappion.

 

Heikoimpien väliset taistelut ovat armottomimpia.

 

Raukka lyö raivopäissään hyttystäkin.

 

Tyhmä on voittajatyyppiä.

 

Tulee joustavin

leijonan askelin,

lähemmäs päästyään

rivakammin

varmistuakseen

että ehtii ensin.

 

Menestys on asenneongelma.

 

Se voittaa, joka hallitsee alkeet paremmin.

 


 

Joukkuepeli ratkeaa pelaajien keskinäiseen luottamukseen kun taito on kummallakin puolella huippuluokkaa.

 

Voitto on ainoa puolensa valinnut.

 

Muutamalla huippukikalla et korvaa yhtä hyvin omaksuttua perusasiaa.

 

Suuret menetykset ovat mahdollisia vain suurille voittajille.

 

Menetykset ovat helppoja saavutuksia, monet kilpailijat siirtyvät aikansa epäonnistuttuaan kehumaan tappioillaan.

 

Voittajien maailmassa tappioiden unohtaminen tarkoittaa itsensä unohtamista.

 

Jos on kilpailtava, kilpailtakoon itsensä kanssa.

 

Kohtuus itsensäkin ruoskimisessa.

 

Itsensä kanssa kilpaileva muistakoon että todelliset kilpailijat eivät voi olla todellisia ystäviä.

 

Kilpailijoilta onnistuu yhteistyö vain, jos sillä halutaan rajata lopullisen välienselvittelyn osanottajia.

 

Vihan kohde on onnistunut yllättämään meidät ylivertaisuudellaan.

 

Olet tappiolla kun alat vihata.

 

Anteeksianto ja unohdus eivät ole voittamisen strategioita.

 

Jos vihasta lipsahtaa kilpailuun, tekee mahdollisimman väärän valinnan.

 

Parempiamme vihaamme, huonompamme unohdamme.

 

Todistamalla et voita, etkä todistamattakaan. Vain itsesi kanssa kilpailet.

 

Suuren hengen ei tarvitse talloa pienempiä ympäriltään näkyäkseen.

 

Harvoin on keksitty suuria oivalluksia huutosakin kannustamana.

 

Todellinen mestari keskittyy suorittamaan niin hyvin kuin pystyy eikä voittamaan kilpailuja.

 

Tappiostakin saa palkinnoksi kokemuksen.

 

Voiko vuoren vieressä asua yrittämättä kiivetä sen laelle?

 

Voiko meren äärellä asua yrittämättä purjehtia sen yli?

 


 

Jos vuorelle kiipeäminen tuntuu turhalta, aina voi kilpailla sen kiertämisessä.

 

Sukupolvet eivät kilpaile keskenään.

 

Sukupolvien välinen kilpailu on kuin hevosvaljakoiden ja autojen välinen, siis järjetön.

 

Kun eliniän harjoittelee, ehkä ihmiseksi oppii.

 

Mieluummin toisena oikeassa kuin ensimmäisenä väärässä.

 

Kaikki ehdoton on helpointa unohtaa.

 

Voitto on helppo, sen kestäminen vaikeaa.

 

Mestari on sarjansa ainoakin osanottaja.

 

Eläintä kovempaa kilpailijaa ei olekaan.

 

Elämäni ainoa suuri voitto: kun minut on voitettu, ja siitä nousen.

 

Mitä harvinaisempia vieraita voitot ja tappiot elämässäni ovat, sen parempi.

 

Kilpailuvietti on osa eläimellistä perimäämme, ihmisyys on astumassa kilpailun yläpuolelle.