Ollakseen täydellinen pitää sisältää kaikki puutteetkin.

Täydellisyyden tavoittaa vain rajoittumalla.

Kiekonheittäjä tai keilaaja voi hetken nauttia täydellisyydestä, ja sekin hetki on ohi ennen kuin varmuuden täydellisyydestä on saanut.

Tyypillinen luovuttaja yrittää tehdä kaiken täydellisesti.

Asia, joka on täydellinen, on valmis haudattavaksi uusien kehitelmien tieltä.

Täydellinen puhe voi olla vain tyhjänpäiväistä hyminää.

Täydellisyys ei vie mihinkään.

Täydellisyys on kuollut.

Täydellinen viha tai rakkaus on mielenhäiriö.

Täydellisyys on valmis museoitavaksi uskovien taivaaseen, hyllylle, Platonin nikkaroimalle, muiden kuolleiden viereen nauttimaan omasta täydellisyydestään.

Siinä Moosekset, Jeesukset, Muhammedit ja Buddhat sievästi vierekkäin itsetyytyväisinä henget pullossa, ehkä vielä joku opetuslapsikin vieressä. Taivaan vallat.

Perfektionismi: nuoruuden yltiöpäisyyttä.

Perfektionistin elo on tuskaa ja kieltäymystä useimmiten ilman palkkiota.

Perfektionisti, joko ennen tai jälkeen hulluuden puhkeamisen.

Jopa täydellinen ääliö pystyy tuntemaan henkistä ylemmyyttä: hänhän onnistui

täydellisyyden tavoittelussaan.

Ketä voisi kiinnostaa täydellinen tapa pyyhkiä perseensä? Byrokraattia?

Tosikot ovat perfektionismiin taipuvaisia, heille ei mikään ole selvää.

Tosikot kilpailevat, sillä kilpailu luo aina järjestystä.

Kilpailun tuoma järjestys ahdistaa tosikoita, koska se ei ole pysyvä.

Onnettomat järjestävät maailmaa ylemmästä alempaan, ensimmäisestä viimeiseen, alusta loppuun – kun kaikki on yhtä yhteistä samaa olemista.

Perfektionisti ei koskaan ole avarakatseinen.

Mikään ei ole täydellistä. Kaikki voidaan ottaa pois.

Täydellisyyden tavoittelijasta tulee onnistuessaan täydellinen epäonnistuja.

Aina voi odottaa parempaa, tuli sitten mitä tahansa.