Voittaminen tai häviäminen ei ole tapa, kilpaileminen on.
Kilpailu on hallitsijoiden suositus alamaisten harrastukseksi.
Tusinakundit kansoittavat elämysmaailman ääret.
Kilpailijalle on vain nollasummapelejä.
Kilpailu voittaa kaikki osallistujansa.
Kilpailu on kuolematon, voittajat kuolevaisia.
Itsestämme on kiinni, mihin kilpailuun sotkeudumme.
Kilpailijan elämä jäsentyy voitoiksi ja tappioiksi.
Kilpailijan silmissä tuo koivu on pihan kolmanneksi suurin ja tuo pajulintu päivän viidestoista.
Mitä merkitystä on kilpailulla, mihin me valitsemme osallistujat heiltä kysymättä? Onko sellaisella kilpailulla merkitystä edes meille itsellemme?
"Itse ei voi ilmoittautua."
Mitä turhempi työ, sen sopivampi kilpailtavaksi.
Tusinakundit kilpailevat,
kerjäävät toisten
samanlaisten suosiota,
vahvistusta uskolleen,
että on marginaali, jossa
he ovat pisimmällä.
Kilpajuoksijoiden nopeudet eroavat eniten toisistaan metri ennen maalia.
Suomi oli helppo juosta maailmankartalle, koska siihen aikaan yksikään muu valtio ei vielä yrittänyt samaa.
Kun kerran kilpaan alkaa, on siitä mahdoton irtautua.
Oikea kilpailu on ohi vasta kun yksi on jäljellä.
Virheetön on oltava, ensimmäisen jälkeen ei ole enää tilaisuutta toiseen.
Gladiaattoreista toiseksi paraskin on päätön jos yleisö niin päättää.
Jokaisen kilpailun säännöt suosivat ennakolta vahvinta.
Ei voima ja nopeus vaan kestävyys ja hyvä suuntavaisto.
Päämäärän saavuttamisen kannalta suunta on oleellinen, nopeus epäoleellinen.
Paras on mutasarjassakin.
Huipulla tiedät olevasi kun kiitokset muuttuvat moitteiksi.
Harva malttaa väistyä huipulta kun itse vielä voi.
Monet meille ylivertaisina näyttäytyvät ihmiset osaavat asettaa tavoitteensa kykyihinsä nähden liian
matalalle.
Mestarit sanovat kilpailevansa vain itseään vastaan. Miltähän sellaisessa kisassa maistuu murskavoitto hävinneelle puolelle persoonaa?
Helpoin tapa voittaa itsensä: itsepetos.
Luuseri on se, joka kilpailee, vaikka tietää häviävänsä.
Luuserin ratkaisut tulevat apteekin hyllyltä.
Muutokset ihmisessä ovat hitaita: urheilijan sielu on tänäänkin aivan yhtä korruptoitunut, vaikka doping-testi näyttää jo puhtaalta.
Monet puhuvat voitosta niin kuin ratkaisevaa olisi sanamagia.
Voitosta puhuminen on tappiosta puhumisen pelkoa, ja se, joka pelkää, ei voi voittaa.
Mutta mitä sitten kun maailma
on täynnä mielestään voittajia,
tyyppejä,
jotka ovat aktiivisesti unohtaneet
kaikki vastoinkäymisensä,
vaatimassa tiukasti omaa
asiaansa ja näkemystään
yli toisten,
kuin lammen sadat
rupikonnakoiraat
ensimmäisen naaraan kimpussa?
