Tämänkertainen esimerkkitapaukseni tulee Turusta, Ruissalosta. Sankari on viihtynyt jo kuukauden päivät opastuskeskus Tammenterhon nurkilla.



Arkena se käy pihan lintulaudalla, mutta näin pyhien aikaan sille järjestyy evästä myös rannan kävelytien varteen.



Pähkinä tai maapähkinä, mitä sen on väliä. Joulupöytään singahdetaan sankarin elkein.



Hyvien tapojen mukaisesti ahdetaan sisukset niin täyteen kuin suinkin mahtuu.



Kun posket eivät enää vedä enempää, suunnistetaan sivummalle.



Rannan lepissä kilpailijat eivät häiritse.



Siellä voi tunnustaa itselleen että ahnehdittua tuli, ja liikaa rohmutun voi jemmata visusti kaarnanrakoon härkäviikkoja varten.



Tosin huonoina päivinä ne muutkin nälkäiset partioivat samoissa paikoissa, ja löytäjä ei kysy kätkijän lupaa.



Tarkkana pitää olla, ruokintapaikat ovat tuttuja myös saaren varpushaukalle.



Kun se ilmestyy näkyviin, muut syöjät jähmettyvät niille sijoilleen.



Se, joka liikkuu, joutuu herkästi itse syödyksi.