Meillä on tilanne taas kuten kultaisella 1970-luvulla. Sen johdosta hallituksessa on milloin luonnonsuojeluministeri joka puolustaa henkeen ja vereen lintujen kevätmetsästystä, milloin taas urheiluministeri joka puolustaa tiukasti nuuskaamista. 70-luvun ajoista ollaan kuitenkin menty ehdottomampaan suuntaan: Silloisen puolueen A vähemmistö oli ehdottomasti sitä mieltä että minkä oikea aate tekee on oltava oikein ja mikä tahansa arvostelu oli hyökkäys aatetta vastaan, puolueen enemmistö otti sentään asiat asioina. Nyt koko puolue B on sitä mieltä että mitä tahansa oikeaa kieltä puhuvat tekevätkään, se on oikein ja mikä tahansa arvostelu kieltä puhuvien tapoja vastaan on hyökkäys kieltä vastaan. Huonoja tapoja ei oikeaa kieltä puhuvilla ole eikä voi olla, on vain kielisotaa.


***


Demareistakin löytyy sentään yksi järjellään ajatteleva. Kun muut ovat menettäneet toivonsa pääministeriydestä ja haluavat varata presidentille ikuisen kiusankappaleen roolin jonkun Mugaben tapaan, Lipponen uskaltaa luottaa kansaan ja sen valitseman edustajiston luottamusta nauttivaan pääministeriin maan ylimmän vallan haltijana. Demokraattisia sanovat kaikki sosiali/sosiaalidemokraatit olevansa, mutta parlamentarismia monet silti pelkäävät.


***


Suomessa ollaan joulu luovuttamassa punaiselle paholaiselle ja sen helvetin syövereistä Napapiirin majan takaisiin luolastoihin komentokeskuksensa nostaneelle urkkijaorganisaatiolle monikulttuurisissa kouluissa koska kavahdetaan juhlan kristillisten elementtien julkituomista. Virkistävää olikin nähdä uutisissa pätkä englantilaisesta monikulttuurisesta koulusta, missä kaikkien uskontokuntien juhlapyhiä viettävät kaikki oppilaat perinteisesti omasta uskontunnustuksestaan riippumatta. Montakohan vuosikymmentä vaatii ennen kuin eristämisestä ja vaikenemisesta täällä siirrytään aidon suvaitsevuuden rakentamiseen.


***