***

Tropiikin viidakoissa asustaa monia kiinnostavia eläinlajeja. Äsken opin sieltä löytyvän punasilmäpuusammakon. Vastinlajinsa sille löytää netistäkin. Punainen puusilmäsammakko on täkäläinen laji joka ei näe mitään, mutta joka julistaa suureen ääneen ammoin oppimiaan iskulauseita tahdittomina möläytyksinä yön pimeydessä jokaiselle palstalle missä se on pystynyt välttämään sen suurimman vihollisen, modehaikaran, poistoiskut.

Lajilla on monta eri värimuotoa. Väri riippuu siitä, minkälaisessa ympäristössä sen mätämunat nuijapäiksi hautoutuvat. Punaväri syntyy isän, pojan ja valtakunnansovittelijan siunaaman kolmikannan mukaisessa ikuisessa suojatyöpaikassa. Mustaksi laji tulee taas jos munat hautuvat isän kassakaapissa. Musta väri haalistuu ruiskukan väriseksi niillä jotka eivät peri isän osakkeita vaan joutuvat tyytymään suvun tehtaalla ylemmän keskijohdon vakansseihin tai pelkkiin asiantuntijatehtäviin. Pelloilta munien kasvuympäristönä toimiviin vesistöihin ympäristötukiaisin kuljetettu lanta vuorostaan tekee lajista apilanlehden värisen ja muuttaa sen äänen maalaismurteelliseksi rutkutukseksi. Mikäli alkio siirretään kesken kehittymisensä kasvamaan aikuiseksi sossun rahoittamaan kaljatuoppiin, siitä kehittyy ruskea ja erittäin pahanhajuinen yksilö joka on leppymättömän aggressiivinen kaikkia muunvärisiä otuksia kohtaan ja jonka kurkku on äärimmäisen herkkä kuivumaan. Sitä pitää kastella aamusta iltaan ja illasta aamuun eikä sieltä silti tahdo kuulua kuin epämääräistä örinää. Tämä muoto kurnutteleekin enimmäkseen lähiöostarilla kolpakkonsa tuntumassa ja viihtyy muita huonommin netissä, oikeastaan vain silloin jos joku avaa sen heille ja etsii sieltä näytölle tumputukseen kelpaavaa oheismateriaalia.



***