Sota on taas viety siihen pisteeseen mistä sitä ei voi kuin hävitä. Luulisi monen omasta historiastaan tietävän että oli kansanmurha miten  massiivinen hyvänsä, se ei pysty tappamaan kostonhalua. Kostonhalun voi tappaa vain itseltään. Se, joka siihen pystyy, on lopullinen voittaja.


Kumpaakin osapuolta tukevien huutosakkien pitäisi ottaa vähitellen vastuuta tekemisistään. Kun USA:ssa valta vaihtuu, ulkoministeriksi tulee henkilö, joka on ajanut kahden valtion mallia alueelle jo ensimmäisten joukossa.



Olkoon sitten niin. Taustajoukoista antisemiittinen  EU yksin tai yhdessä samalla tavalla asennevammaisen Venäjän kanssa ottakoon suojelukseensa Palestiinan ja vastaavasti arabit vihollisikseen öljyimperialismillaan hankkinut USA suojelkoon Israelia ja kumpikin tukija painostakoon suojattinsa muuttamaan perustuslakinsa sellaiseksi ettei se erottele ihmisiä uskon tai etnisen alkuperän mukaan. Olkoon niiden välillä muuri, ja talouden sekä infrastruktuurin kehittämisestä sekä pääkauppakumppanuudesta vastatkoon suojelija. Suojelija vastatkoon kaikissa tilanteissa siitä, että suojeltavan valtion kansalaisten tarvitsema humanitaarinen apu pääsee perille. Suojelija keskeyttäköön tukensa tuettavan hallitukselle heti jos tuettava yrittää häiritä elämää muurin toisella puolella millä hyvänsä painostuksella, oli se sitten raketein, vesi- tai öljyhanoilla kiusaamista, kauppa- ja muun siviililiikenteen häirintää tai toisen osapuolen yleiseen valtiolliseen suvereniteettiin puuttumista. Yksittäisiä terroritekoja käsiteltäköön kummankin maan sisäisenä rikollisuutena jos erityisiä todisteita rajan ylittämisestä teon yhteydessä ei ole. Suojelijoiden kesken voidaan sopia rikkojaa kohtaan erityisistä kurinpitotoimista, jos niiden katsotaan kannustavan rauhaan ja yhteistyöhön.


Lopullisena palkkiona olkoon aikanaan EU:n jäsenyys kummallekin, kunhan rauha vallitsee ja kiukunpurkaukset välitetään tukijalle eikä rajan taa. Jos Jugoslavian malli toimi kerran, se toimii varmasti toistekin. Mallin voisi käynnistää päästämällä ensialkuun Turkki EU:n jäseneksi ja tuomaan järkeä eurooppalaisten lievästi sanoen sekavaan ja kovin hapuilevaan Lähi-Idän politiikkaan, missä aate on edelleen asialinjaa vahvempi.