Tuntuivat taas menevän ohi. Ilmeisesti saan olla yksin päiväkiertoon asti. Aamulla vaihdettu paita jäi kaksinkerroin alleni ja painaa hartiahermoa. Korjaisin sen jos pystyisin kääntymään. Ainakin kaksi tuntia sitä täytyy nyt sietää. Nolottaa tämä täydellinen avuttomuus. Kusihätäkin olisi. Kai joku noista aamukierron naisista sitoi mulkun varteen uuden pissapussin ja muisti taittaa sen alaspäin, ettei tule sänkyynsä laskettua. Kädet eivät enää yllä tarkistamaan. Joku sanoi, että ne jouduttiin katkaisemaan kuolion takia, mutta tunnen ne silti selvästi. Eivät vain yllä mihinkään. Jos näkisin, voisin tarkistaa asian, mutta tämä pirullinen tauti vei jo näönkin. Taitaa olla parasta yrittää pidätellä, kunnes joku voi asian puolestani tarkistaa. Jaloistakaan ei enää aikoihin ole ollut muuta kuin tyngät jäljellä, niiden katkaisun jäljet vielä näin. Kädettömän ja jalattoman on vaikea kääntyä, sitä nuo naiset harvemmin muistavat. Toivottavasti tuo viheliäinen paidansauma ei puhkaise haavaa selkäänikin.

 

Ääniä kuuluu toisinaan käytävältä, hoitajat vähän puhelevat ja koskettelevat, työkseen. En minä ennenkään mikään seuramies ollut. Erämaissa tuli kuljettua, merellä kalassa moottoriveneellä. Joskus tuli kylällä tansseissa käytyä, vaikka ei sieltä koskaan seuraa mukaan tarttunut. Puhua olisi pitänyt, puhua ja puhua. Metsästystä ja kalareissuja tässä eniten kaipaa, siellä sai olla hiljaa ja kuunnella. Koira oli ainoa retkikaveri, eikä se saa käydä täällä minua katsomassa. Eikä voisikaan, luulen, että se lopetettiin kun jouduin tänne. Ei sille muuta ottajaa olisi ollut, eikä se muuta seuraa olisi kai halunnutkaan, niin kauan vain kaksistaan oltiin.

 

Nyt olisi aikaa miettiä vaikka kuinka suuria asioita, mutta ei nuoruudessa koskaan tullut mitään luettua, työmaakopissa lehden urheilusivuja joskus. Maatöitä oli painettava, ja sitten rakennuksilla. Taloja sentään aina tarvittiin. Puhkesi vain tämä pirun tauti. Ei sitä aluksi välittänyt hoitaa. Olisi niin paljon pitänyt elämää järjestellä, eikä sitä nyt yksinäinen mies viitsi tyhjästä kitistä. Äiti kun kuoli, yksin asuttiin koiran kanssa. Kalassa ollessa tuli sitten se paha kohtaus. Kuollut sinne olisi ellei joku olisi osannut tulla ajelehtivaa venettä katsomaan. Tänne sitten tuotiin. Viimeiset vuodet on tässä sängyssä vietetty. Jalat ja kädet ovat jo päässeet pois. Paljon jaksoin kaunaa kantaa. Enää ei edes sielustani ole suuria jäljellä, pappi tuossa käy sitä välillä Jeesukselle ostamassa, mutta jos tämä tilani on hänen tahtonsa kuten pappi väittää, pitäköön taivaansa. Minun tuhkani voi ripotella evääksi etupihan kuuselle, mitä pikemmin, sen parempi. Taivaaseen senkin latva ylettyi kun sitä saunan kuistilta pakkasiltaisin katsoin.