Kevät antaa itsestään merkkejä. Aamuhämärissä töistä kotiin kävellessä kaikuu joka puolelta mustarastaiden laulua ja hälytysääniä. Toisinaan jo paikkansa talvella valinnut koiras jahtaa muualta paikalle tulleita kilpailijoita kauemmas tiukasti kimittäen ja ärtyneen kireästi lauluaan tapaillen. Hämärän vaaletessa edelleen mukaan lauluun liittyvät talitiaiset.

 

Lounaisessa Suomessa tievarsia kansoittavat jo kiurujen ja uuttukyyhkyjen parvet, täällä idempänä muuttajia löytyy parhaiten sulavesien ääreltä. Heinäsorsia, telkkiä ja joutsenia on ilmaantunut virtauksen avaamiin jokisuliin. Pääosa niistäkin on talvehtinut jossakin lähellä, meri ei tänäkään talvena kunnolla jäätynyt.

 

Talvehtijoita on jokivarsilla enemmänkin, koskipaikoissa saattaa vastaan tulla kara, kosken alapuolen suvannon reunaoksissa saattaa päivystää joskus jopa kuningaskalastaja. Sellainen piti käydä tänä maaliskuun iduksena bongaamassa Fiskarsin ruukilla. Lintu on kuitenkin aika arka ja rauhaton. Jos sen näkee, se on tavallisesti vaihtamassa paikkaa nopeassa lennossa juuri vedenpinnan yllä.