***
Viitisen vuotta sitten blogit tulivat muotiin. Sitä ennen keskusteltiin foorumeilla ja itseään esiteltiin kotisivuilla. Tekniikka on mennyt eteenpäin, irc-galleriat, facebookit, myspacet, twitterit jne ovat tuoneet uusia vaihtoehtoja, uutta väkeä ja osoittavat mihin suuntaan henkilökohtainen verkostoituminen jatkossa kehittyy.
Vanhoillinen kun olen, lähdin foorumeilta blogiin vuosia ensi aaltoa myöhemmin. Nyt kun satuin vilkaisemaan miten minua aiemmin blogeihin lähteneillä menee, huomasin että väsymys on alkanut vallata alaa.
Addiktoituneimmatkin bloggaajat alkavat miettiä tilannettaan. Joillakin oli alunperin tavoittenaan päiväkirjan pito, joillakin harrastuksiensa ja elämänpiirinsä esittely, joku keräsi lukijoita ja tuttavapiiriä, joku näkyvyyttä mielipiteilleen. Muutamassa vuodessa rajat ovat tulleet vastaan. Ideoita ei enää riitä, kommenttien määrä ei enää kasva, mielipiteet jäävät lukematta ja vastaukset hengentuotteisiin ovat enemmän moikkailua kuin keskustelua.
Eräs laillani kirjalliselta pohjalta blogeihin ponnistanut totesi taannoin, ettei neljän vuoden lähes tauoton kirjoittaminen ollut kehittänyt häntä yhtään. Sama on minunkin todettava. Nämä postaukset näivettyvät lehtijuttujen tai päiväkirjamerkintöjen tapaisiksi, vähän siitä riippuen kirjoitetaanko niitä yleisölle tai itselleen. Päiväkirjaa taidan itselleni tässä tehdä, kuvin, fragmentein, lausein. Sellaista olen pitänyt lintumuistiinpanojen muodossa jo vuosikymmenet, tähän pääsevät toistaiseksi muutkin mieltä liikuttaneet havainnot.
***
