‭Taas on se aika. Syksy tuntuu kaivautuvan luihin ja ytimiin, eikä sitä pidä nahan ulkopuolella mikään panssari.

‭Jokaisella on sokea pisteensä ja minulla on vaikeuksia löytää kesälle sille sopivaa tilaa. Talvi nyt on mikä on, ja onneksi se kaatuu ennemmin tai myöhemmin kevään alle. Sitä kevättä jatkuu sitten ainakin juhannukseen asti, täällä etelässäkin lintuja muuttaa vielä tuolloin pohjoiseen ja jos itse vaivautuu lähtemään muuttajien mukaan, huomaa että tuohon aikaan kaivatut kesän merkit ovat tuntureilla ja tundralla vähissä. Mutta jo toukokuun lopussa ja kesäkuun ensi päivinä ilmaantuivat ensimmäiset poislähtijät. Sorsakoiraat olivat työnsä tehneet ja saivat lähteä sulkimaan muualle. Kahlaajanaaraat olivat heilansa pokanneet, munansa munineet ja jättivät jälkipolven hoitovastuun koiraille muuttaen itse takaisin etelään. Aamuinen lintujen laulu on heinäkuussa vaiennut, ja tarkkasilmäinen alkaa nyt huomata metsän laululintuja puistoissa, pihoilla ja rannan pensastoniityillä. Yö vie nekin mennessään, se yö, jota Lapissa ei vähän aikaa sitten ollutkaan, alkusyksyn lämmin yö, joka on tuonut tähdet takaisin. Ne tähdet näyttävät linnuille tien. Nyt yötaivasta halkoo Linnunrata, ja Joutsen sekä Kotka osoittavat siivekkäille mistä etelä löytyy. Tummalta taivaalta kaikuvat kutsuäänet osoittavat että neuvoa noudatetaan.