Esimerkin siitä, miten Suomi suomalaisia vedättää, tuli taas huomanneeksi parissa peräkkäin ilmestyneessä uutisessa. Tiistaina mediassa kerrottiin miten Suomen kuluttajahinnat ovat alentuneet vuoden takaisesta 0,1 prosenttia. Keskiviikkona taas EU:n tilastolaitoksen Eurostatin julkaisemien tietojen mukaan inflaatio Suomessa on euroalueen toiseksi nopeinta.
Onhan tietysti niin, että vuosi sitten bensan litrahinta huiteli kymmenen mummon markan tietämissä, ja onhan tietysti niin, että käytettyjen autojen hinnat ovat halventuneet, ja onhan tietysti niin että lämmitysöljyn hinta on halventunut, mutta... Moniko lämmittää öljyllä heinäkuussa omakotitaloaan, moniko ostelee jatkuvasti käytettyjä autoja tarvitsematta myydä pois entisiään joiden arvo myös on pudonnut? Ruoka, jota syövät köyhätkin päivittäin, jos raha riittää, on kallistunut vuodessa viitisen prosenttia. Raakaöljyn hinnan putoaminen reilusti alle puoleen viimekesäisestä ei ole pudottanut hintoja tankkauspistoolin päässä paljoakaan. Nyt bonusasemat vedättävät korteillaan tuplasti niin härskisti kuin vielä vuosi sitten, ja sama näkyy ruokakaupassakin. Kyseessä on tietoinen strategia kuluttajien hintatietoisuuden hämärtämiseksi. Päivittäistavarakaupan markkinajohtajat ovat saaneet poliittiset päättäjät puolelleen ainakin siinä, että ulkoa tähän maahan tuntuu olevan lähes mahdotonta saada kilpailijoita mukaan. Kun nämä päättäjät järkiään istuvat kuka minkäkin osuuskaupan edustajistossa ja saavat sitä kautta itselleen erityisetuja, ei tarvitse ihmetellä, miksi asiat sujuvat ja kilpailua ei synny sitten millään. Rahvaalle pitääkin sitten tehtailla ihan omia tilastoja, jotta palkat eivät reagoisi mystiseen rahan puutteeseen.
40 vuotta sitten ihminen lähti Kuuhun, samana päivänä jolloin olisin nykymittapuin tullut täysi-ikäiseksi. Siihen aikaan oltiin nuorina tyhmempiä kuin nykyisin, ainakin täysi-ikäisyyttä sai odotella vielä pari vuotta, ja sekin tuli vastaan noin nopeasti yksin lainsäätäjien armosta. Ehkäpä päättäjät oivalsivat, että eivät ihmiset ikääntymällä viisastu. Sen voisi päätellä viimeaikojen puoluerahoitussotkuista ja miksei myös näistä hintatilastoeroavaisuuksista, niin varmoja päättäjät tuntuvat olevan jälleen siitä ettei kukaan mitään muutosta kaipaa. Suomea brändätään rehellisten ja lahjomattomien maaksi, oli totuus sitten mikä hyvänsä.
