Viime vuosina Helsingissä runsastuneiden valkoposkihanhien joukossa on syksyisin näkynyt muutaman kerran punakaulahanhikin.



Joinakin syksyinä on kyseessä ollut rengastettu yksilö, tämänsyksyisellä linnulla rengasta ei ainakaan vielä ole.



Se käyttäytyy yhtä luottavaisesti kuin parven valkoposkihanhet. Ihmisistä se ei juuri välitä, mutta ihmisten mukana kulkevat koirat saavat sen seuralaistensa tapaan epäluuloiseksi.



Harrastukseni alkuaikoina laji oli äärimmäisen harvinainen. Hyvällä onnella sen saattoi nähdä jos jaksoi keväästä toiseen seuloa tarkkaan tundralle muuttavien arktisten hanhien muuttoparvia Suomenlahden itänurkassa.



Nyt joku jää joinakin kesinä Suomeenkin, yleensä Suomenlahden saaristoon, ja ilmeisesti niitä sitten ovat nämä helsinkiläiset syyslinnutkin, ainakin niin yhden rengastetun linnun löytöhistoria näyttää ehdottavan.



Maailmanlaajuisesti laji on erittäin uhanalainen. Jospa sekin valkoposkihanhien tapaan alkaa aikanaan pysähdellä Suomenlahdelle ihan pesiäkseen. Silloin sen koko elinkierto olisi mahdollista suojella EU:n sisäisenä päätöksenä, ja tulevaisuus olisi varmasti nykyistä valoisampi.