‭Kun ihminen näkee metsän
‭hän haluaa katsella puita.
‭Kohta paikalla on savanni
‭ja myöhemmin aavikko.
‭Silloin ihmisetkin ovat lähteneet
‭tärkeine viesteineen
‭sankaritekoineen
‭haaskalintujen matkassa
‭ja kohta muodossakin
‭jumalainsa taivaisiin.
 

‭Lepakoiden yö
‭ilmassa perhoset, yökköset
‭ja kehrääjät
‭niitä syövät
‭ja verettömät verenimijät
‭siivekkäät vampyyrit
‭etsivät siivetöntä verta
‭siveetöntä.
 

‭Syksyn lämpö laulattaa lintuja
‭vaikkei siitä ole  
‭hyötyä laulajille sillä
‭kohta on lähdettävä
‭oikeastaan saman tien.
‭Jää vain maatuva kulo.
‭Se ei ääntä pidä.


‭Katso lintua
‭navettasi yllä
‭mieleesi mahtuu tämä
‭piha, tämä
‭kylä
‭Linnun päässä
‭puoli maailmaa.
 

‭Elämänpuuni
‭katkaistu ajat sitten.
‭Jatkan juurettomana
‭työstettynä, muotoiltuna
‭koristeena ehkä
‭käytännöllisenä
‭kunnes käyttäjä minut
‭särkee liian arkisena,
‭huolimaton,
‭kyllästynyt,
‭heittää turhana pois.