Toivo Laakso: Kuin taivasta tai lampunkuvaa, 1990, runoja, Otava

Turun kirjamessujen divarihyllyiltä käteen tarttui Toivo Laakson runokokoelma vuodelta 1990, Kuin taivasta tai lampunkuvaa. Etulehdellä oli leima "arvosteltavaksi". Koska kirjan sivut olivat kirjapainon jäljiltä vielä reunoistaan toisissaan kiinni, on todennäköistä ettei kukaan ole minua ennen kirjaa avannut. Leiman velvoite sanoa kirjasta jotakin on kai siten siirtynyt minulle, ensimmäiselle lukijalle.

Otin kirjan mukaani ulkosaariston majakalle. Se alkaa syksystä, kuten tämäkin päivä. Maalta, joelta, järveltä. Kylmemmästä. Luntakin jo on, autiotaloja, jäätä yön tai parin päässä. Kakkososassa syksykö lie saanut kirjailijan muistelemaan, lapsuutta, viisikymmenlukua. Kappaleen runot ovat pidempiä kuin muuten kirjassa, kertomuksia, henkilöiden ja ajan kuvaa.

Maisema jatkuu autioituvana, tyhjenevänä, ei elottomana mutta kuolevana. Toivo Laakson runot ovat usein lyhyitä, yksirivisiä tai yksilauseisia. Ei niitä silti aforismeihin sekoita, ovat kuvia, tunnelmia. Kuvat luonnosta kehystyvät usein ihmisasumuksesta tai ihmiselon piiristä otetuin rinnastuksin. Antropomorfismia, sanoisi joku. Eivät ainakaan ole kielen tai käsitteistön puutetta kuten antropomorfistinen luontopuhe usein, yleensäkin, on.

Syksy on aikaa jolloin maalla siitettiin seuraavan kesän lapsisato. Tämänkin syyskirjan neljännessä luvussa rakastellaan, ehkä seuran kaipuusta, viettien vetämänä, alakulon välttämiseksi, ehkä tositarkoituksella.

Viimeinen luku on tapahtumatonta tapahtumista, tekemätöntä tekemistä. Näkyy jo vesitorni, golfrata, rappuset ja pullonsuu, mikäs muu. Lopussa käännetään katse näistä mullan suuntaan, laulava suu savettuu, mietiskely etenee ryömintäkaistaa, kunnes ajatus katkeaa kuin Haanpään markkinahevosen työ.

Syksyllä on helppo olla synkkä, tekemättä mitään. Kärsiä, alistua, vaieta.

Laitan loppuun muutaman esimerkin:

*

Puut

pystyä unta.

 

*

Muurahaisten keihäät

pinottu kaupungiksi,

ilmavat

valtakunnat.

 

*

Puut osoitteita kirjoittelee tuuliin.

 

*

Sumu ojensi takin.

 

*

Totuus, siementävä.

 

*