Yrittää imeä maailmasta hyvän ja työntää tilalle itsensä.
Pitääkö ihmisen olla humalassa tai teini että hän alkaisi puhua rakkaudesta? Minä en puhu siitä mitään. Kuulen sitäkin enemmän. Teinit ovat puheliaita. Ja humalassa.
Hetken hymyilee synkkämielinenkin rakkautta saadessaan. Ei itse mitään anna, paitsi huonoa tuultaan.
Rakkauden tuli palaa mustiksi vihan pilviksi.
Onnellinen se, jonka ensirakkauden kohde on kuollut. Ei voi uusia virhettään vaikka tahtoisi.
Nuoruudesta paranee.
Puu kestää yksin mieltään menettämättä, miksei ihminen?
Miksi puita halaamalla yritämme tartuttaa niihin hulluutemme,
sen jonka saimme toisiamme halaamalla?
