***
Joulu on vuoden suurin juhla, mutta sillekään eivät nykyihmiset enää löydä perusteita. Tunnetaanhan sen historia, ensin auringonjumalan syntymänä, sitten Jeesuksen, nyttemmin perheiden ja lasten juhlana. Silti monet kokevat sen vain ylimääräisenä ahdistuksena, jolloin on pakko siivota, laittaa ruokaa, ostaa lahjoja, juosta jakelemassa niitä ja tervehdyksiä kaukaisemmille sukulaisille joko suoraan itse tai postin ja muiden kuriirien välityksellä. Pitää käydä kirkot ja hautausmaat, koska jumala tai kuolleet eivät tule kotiin, sinne tulee vain pukki, ostettu tai inspiroitu, tuomaan säkillinen rojua lapsille tai lapsellisille aikuisille, jotka ovat toivoneet koko ajan jotakin muuta.
Uskonto on menettänyt otteensa ihmisiin. Samoin on käynyt perheelle. Suurin osa näistä ympärilläni olevista pääkaupunkiseudun ruokakunnista taitaa olla omani tapaan sinkkutalouksia. Jotkut yksineläjistä joulu ajaa sukulaisten seuraan, jotkut tuttujen, yhä useammat tyytyvät vain lepäämään nämä pari päivää läpi ja jatkavat tavallista elämäänsä heti kun kaupat, palvelut tai työt alkavat. Jos syrjäytyneenä niihin ei ole mahdollisuutta joulun päivät eivät eroa muista päivistä millään tavalla. Aito juhla syntyy yhteisössä. Jos yhteisöllä ei ole ihmiselle merkitystä, elämä on pelkkää arkea tai arjen odottelua.
Perheestä on siirrytty parisuhteeseen, mikä osoittaa, että lapsetkin sen 'parin' mukana on työnnetty sivummalle, onnen välineiksi. Kaiken keskelle on jäänyt ihminen ja hänen kyltymätön nautinnonhalunsa. Joulupukki on oman hemmottelunhalumme ruumiillistuma, joka toi ennen tavaraa, nyt jo palveluja ja ulkonäköä, tulevaisuudessa varmasti parempaa seuraa ja toivotumpia lapsia epäonnistuneiksi tuomittujen tilalle. Toistaiseksi vain maksukykymme on rajana, mutta kohta täälläkin siirrytään siihen, että 'luotettava' henkilö voi tehdä loputtomasti velkaa tarvitsematta koskaan sitä maksaa, aitoon amerikan malliin.
***
