Kannustinten käyttö osoittaa että enemmistön mielestä järkevä kehitys on muuttunut järjettömäksi ryntäämiseksi.
Muutosvastarinta on luonnollista kuin kitka, ongelma vain ikiliikkujan keksijöille.
Mitä enemmän laadusta puhutaan, sitä vähemmän sitä ehditään tehdä. Lopulta laatuaikaa laadun tekemiseksi löytyy vain pari tuntia sunnuntaiaamuisin, kunhan se kehdataan viedä kakaroilta.
Tarpeetonta kannattaa myydä, siitä saatu hinta ylittää sen arvon.
Rahalla ei ole arvoa ellet pysty luopumaan siitä.
Liikemiehen on pakko myydä isoäitinsä koska hänen äitinsä huoraa omaan tiliinsä.
Yrittäjien mielestä kilpailu on reilua kun vain asiakas häviää.
Yritysten välinen kilpailu on yhä samaa kuin antiikin tai viktoriaanisen Englannin herrasmiesten kisailu, yritysjohtajien ja omistajien yläluokan veljellistä vääntöä, josta voi olla haitallisia tai hengenvaarallisia seuraamuksia vain orjille tai rahvaalle.
Liberalismin ja uusliberalismin suhde on sama kuin sosialismin ja kansallissosialismin. Edelliset kuvittelevat ihmisen pyrkivän hyvään, jälkimmäiset pahaan.
Moniosaaja pystyy teeskentelemään tietävää ilman kokemusta mistään.
Osaajalle jää osattoman osa.
Osaaja viipaloi kakun mutta muut ottavat palat.
Neuvottelussa ei kannata ostaa sitä mikä on kaupan vaan varastaa se mitä ei tahdota edes kertoa.
Varastoluettelo hautakirjoituskin.
Toistuvien organisaatiouudistusten tarkoitus on tappaa orastava työviihtyvyys.
Maailma muuttuu vaikka jokaiselle konsulttitoimistojen muutosagentille annettaisiin tässä ja nyt potkut.
Kasvottoman on pidettävä yllä profiilia puhumalla.
Tärkeintä on luvata, ei lunastaa.
