Huomenta!
Pari nuorta hoitajaa tuli huoneeseen. Toinen veti peitteen pois ukon päältä ja alkoi autella häntä pystyyn.

- Mitä! Mitä te nyt? ukko huuteli. Oli juuri ollut ajatuksissaan runkkaamassa ja säikähti tulijoita.

- Aamupesulle ja pukemaan! huusi toinen naisista ukon korvaan. Lähes sadan vuoden ikä oli jo vienyt ukon kuulon lähes kokonaan.

- Jaaha! murahti ukko takaisin.

- Huimaa, huimaa! Älkää niin äkkiä! toppuutteli vielä hoitajia, jotka kampesivat häntä reippaasti jaloilleen.

- Missä minun keppi on? Näin aamulla pyrki ukon äidinkieli sotkemaan puheenpartta. Toki hän muisti että muu väki täällä oli tiukasti savonsuomalaista.

Toinen hoitajista ojensi nurkasta kepin, ja jäykin askelin pelkkä avopaita päällä ukko lähti hiljalleen kohti vessaa ja pesuhuonetta.

- Ja aina muniaan häpläämässä, nytkin pissapussi irronnut ja sänky likomärkä! Hoitajat jäivät paheksuen vaihtamaan vuodevaatteita uusiin.

Pesuhuoneen eteiseen jäi avopaitakin, ja nelikymppinen tuhti kylvettäjärouva istutti ukon reikätuolille suihkutettavaksi. Siinä ukon äreys jo suli, rouvan työtakin alla pursuilivat täyteläiset ryntäät aivan nenän edessä kun toinen käsi saippuoi ja toinen suihkutteli ukon kulkusia puhtaiksi yön jäljistä. Ei tätä iloa kauan kestänyt, pyyhe olalla köpötti ukko keppeineen saliin puettavaksi.

Ukko taktikoi ja sai pukijakseen nuoren naishoitajan. Tämä kainostellen veteli alushousuja ukon jalkaan, sitten paidan, sukat, housut, villatakin ja tohvelit. Vielä hoiteli leuasta yöllisen parransängen ja istutti sitten sohvalle odottelemaan aamupalaa.

- Hyi! Olkaa ihmisiksi! Tyttö moitti, kun ukko kiitokseksi kouraisi vähän takapuolesta. Ei moite ukkoa estellyt, lähes kuuro kun oli.

Aamupalakin meni, ja ukko jäi saliin istumaan. Televisio oli päällä, mutta ohjelmat eivät herättäneet mielenkiintoa. Ääntä ei kuullut eikä kuvassakaan näkynyt kravattikaulaisia äijiä kummempaa.

Lääkkeetkin oli jaettu, ja ukon alkoi tehdä mieli takaisin huoneeseen päivälevolle. Käytävällä tuli vastaan hoitaja, ja huusi korvaan että vieras odottaa. Arvasihan ukko kuka siellä on. Oma tyttöhän se, hehkeä parikymppinen neiti. Opiskeli naapurikaupungissa, mutta kävi aina viikoittain isäukkoa katsomassa. Ukko oli hyvillään, että oli vielä tuon iltatähden jaksanut tehdä. Viisi vaimoa oli ollut, useimmat näistä jo aikaa kuolleet. Jäljelle jääneet ja lukuisat muut lapset olivat hänet tänne unohtaneet, mutta ei tämä.

Huoneen rauhassa tuli voinnit kerrottua ja muut kuulumiset kyseltyä. Tyttö toi vähän välipalaakin, makea kun vielä ukolle maistui. Tupakat ja snapsit olivat täällä osastolla jääneet hoitajien moraalisaarnojen säestäminä pois. Kuitenkin, mikäs täällä on ollessa, mietiskeli ukko tyttären lähdettyä. Oikaisihe varovasti vuoteelle, kurotti päiväpeiton päälleen ja lähti jatkamaan siitä mihin aamulla oli jäänyt.