Mikä elämänkatsomus sellainen on joka uskottelee elämän alkavan kuoleman eikä syntymän jälkeen?
Ennen suuret kertomukset, nyt loputtomat selitykset.
Tabu syntyy neitseellisesti.
Ihminen, varsinainen Epimetheus, loi jumalat jotka sitten siunasivat häntä rangaistuksillaan.
Eläimet ja jumalat inhimillistämme, ihmiset eläimellistämme tai jumalallistamme.
Sanovat omaatuntoa jumalan ääneksi. En ole toista yhtä ärsyttävän negatiivista valittajaa tavannut.
Kun isät ja jumalat alkoivat vihaamisen sijasta rakastaa lapsiaan, kummatkin menettivät nauttimansa kunnioituksen.
Jumalat ovat turhia ressukoita, ei niissä ole enää mitään tapettavaa.
Nykyjumalat eivät enää osaa luoda kuolematonta.
Moni jumala väittää luoneensa maailman mutta yksikään ei väitä luoneensa sitä tyhjästä.
Apinat ovat jumalaa ovelampia: niitä ei voi syyttää ihmisen luomisesta.
Jumalalla jumalan hommat: keulakuva, yleissyyllinen, anteeksianto ja armahdus.
Ajan myötä jumalatkin vanhenevat ja laiskistuvat.
Jumala tahtoo mutta minkä se minulle mahtaa.
Ateistien joukosta ei löydy piruja.
