Monet asiat tuovat mieleeni kiven, kaipaan jotakin joka veisi sen sieltä pois.
Kiven synty, väkivaltainen.
Kiven kuolema, loputon.
Kivi, aina matkalla.
Jos olet kivi, et voi valita tietäsi.
Kivi, seksin ulottumattomissa.
Ihminen kääntää kieliä, karikukko kiviä.
Voisiko vuori ihastua johonkin niin ohimenevään kuin tuhatvuotiseen mäntyyn?
Jos olet vuori, voit vain murentua.
Vuori ei madallu etkä sinä kasva siitä että kiipeät sen huipulle.
Puulla on oma elämänsä vaikka ylpeilisinkin istuttaneeni sen.
Mitä fossiileja on menneistä kauniista päivistä, niistä jolloin ei sattunut mitään ikävää?
