‭Mitä kauniimpi lause, sen tyhjempi sisältä. 
 
 
‭Ikävintä kielessä, tietysti sen jälkeen ettei se kerro mitään tärkeää, on että  kirjoitettuna se alkaa vanheta silmissä. Huomenna se maistuu eiliseltä. 
 
 
‭Klassikko on sellainen teos joka tuntuu joka kerta siltä kuin se olisi tehty uudelleen. 
 
 
‭Kriitikko löytää tekemättömätkin virheet. 
 
 
‭Kritiikki yrittää tehdä kaikesta arvostelijan kloonin. 
 
 
‭Kritiikki ei lopu kuolemankaan jälkeen. Siitä se oikeastaan vasta alkaa. 
 
 
‭Mielikuvituksettoman aika kuluu oivallustensa suunnitteluun. 
 
 
‭Kirjatkin puhuvat toistensa ohi. 
 
 
‭Kansallisrunoilijaksi on tunkua. Kukaan ei pidä mutta kaikkien on pakko lukea. 
 
 
‭On poikkeuksellista jos saa aikaan edes yhden lauseen josta kirjoittaja muistetaan kuolemankin jälkeen.