Säästä sanoja, älä ajatuksia.
Vasta teoksen valmistuttua näen selvästi mitä siitä ei pitänyt tulla.
Onnekseni lukijoillani on enemmän mielikuvitusta kuin minulla.
Ajatusviiva on ollut alunperin pätkä kirjoittajan aivosähkökäyrää.
Kielen ja sisällön ero on kuin yön ja päivän. Kirjailija kirjoittaa kirjoittamaansa yöllä, lukija lukee lukemaansa päivällä. Toinen luulee nähneensä kauas, toinen ei näe pilvien takaa edes lähintä tähteä.
En opiskele omaa kieltä. Yritän oppia kielen jota käyttämällä muut ymmärtävät mitä yritän sanoa.
Joidenkin mielestä lauseen ideaali on sonnin mylvimä ’möööö’. Siihen ei mahdu mitään suopeutta saati ymmärtämystä lukijalle. Se on lyhyt, vaikuttava ja perustelee itsensä jos satut olemaan aidan väärällä puolella.
Mitä haluan sanoa? En mitään, tyydyn kirjoittamaan.
Puhuu miten vähän hyvänsä, aina yltyy puhumaan liikaa.