Selitykset ja tulkinnat ovat huonointa mitä taide voi tarjota.
Taidetta tuntematon ei säästele mielipiteitään siitä, vähän perehtyneempi ei sano mitään koska pelkää osoittavansa tietämättömyytensä, kriitikko haukkuu kaiken ja taiteilija lainaa ideat omiin töihinsä.
Mitä asiantuntevampi, sitä tiukemmin rajatut ihailun kohteet.
Täydellinen ekspertti ei ihaile mitään.
Liioittelu on pahasta, vähättely on pahasta, kohtuus keskinkertaista ja pahasta.
Jos ei löydä mitään hyvää ei muillakaan havainnoilla ole arvoa.
Omaksumisesta on kukonaskel plagiointiin.
Kriitikko tunnistaa neron tunnistaessaan omat ajatuksensa jonkun toisen tekijän työssä.
Kriitikon pahin virhe on tarjota mielipidettään suosituksena muille.
Kokemattomissa ei ole neroja sen enempää kuin kolme vuosikymmentä puurtaneissakaan.
