Tämä maailma kahden utopian välissä.
Mehän elämme jo utopiassa. Todellisuutta tämä ei ainakaan ole.
Tuhoisimpia ovat haaveet joilla on lyhyt pakoetäisyys.
Toivomuslähteeseen uhrataan arvokkainta mitä on, nyt rahaa, ennen ihmisiä ja tulevaisuudessa itse lähde.
Mitä menneistä, vähenevää tietoa, kasvavaa unohdusta.
Haluamme muistaa vain sen, mitä emme koskaan saaneet, ikinä kokeneet. Emme voi unohtaa miten lähelle kuvittelimme sitä päässeemme.
Yksikin rikas ja onnellinen riittää pilaamaan lukemattomien kateellisten elämän.
Ihme ei tapahdu, se tehdään.
Päämääräni on se mitä tahdon, ei se mitä sain tai saan.
Ne jääräpäät jotka pyrkivät tavoitteeseensa vaikka läpi harmaan kiven löytävät itsensä usein kiven sisältä.
Toive johtaa vain pettymykseen.
En pyydä, en pety.
Vaikka kukaan ei saa tarpeeksi kaikkea, kaikki saavat tarpeekseen kaikesta.
Mitä unelmista, herättyäni saan aikaan enemmän.