Kulttuurissakaan ei ole tasa-arvoa. Kovin pitkään ei keskustelua tarvitse seurata kun huomaa kommentteja korkeakulttuurista, massojen kulttuurista ja alakulttuurista, vieraista kulttuureista puhumattakaan. Pahasti näyttää siltä että tuossa kaiken keskellä on joku porukka joka haluaa määritellä kaikki muut omista tavoitteistaan lähtien. Nämä tavoitteet eivät ole niinkään kulttuuriin liittyviä kuin siihen sosiaaliseen asemaan ja valtaan liittyviä mitkä tuo porukka eri kulttuureihin kuuluviin ihmisiin liittää. Eipä ole keskiluokan Keijoa joka uskaltaisi nimitellä kuninkaallisten tai aatelisten touhuja alakulttuureiksi vaikka ne kuinkakin pyrkivät eristäytymään ja erottautumaan tiukasti kaikesta muihin säätyihin ja alamaisiin liittyvästä. Oopperaa ja balettia on siedettävä ja suvaittava koska katsomossa on yhteiskunnan silmäätekeviä, ja vaikka lavalla esiintyisi homoja, homojen alakulttuuri määritellään keskiluokasta katsoen alas ja moitittavaksi separatismiksi ilman viittauksia ylempien sosiaaliryhmien harrastuksiin.
Jos ala- ylä- ja muut erikorkuiset kulttuurit määritellään niiden ajallisen tai alueellisen levinneisyyden perusteella päästään lähemmäs perinteistä määrittelyä, missä kulttuureja alkoi ilmaantua eri puolille maailmaa samassa tahdissa kuin maata opittiin viljelemään. Tosin muinaiskulttuureistakin meitä ovat perinteisesti kiinnostaneet vain ne osat jotka ovat jääneet niiden yhteiskuntaluokkien muistomerkeiksi jotka eivät itse ole leipäänsä viljelleet tai riistaansa kaataneet. Uskonnot ovat myös olleet perinteisesti suvaitsemattomia ja yrittäneet eristäytyä kulttuurisesti toisistaan jos eivät ole tunteneet itseään riittävän vahvoiksi suorastaan taistelemaan toisiaan vastaan. Jos kuitenkin tarkastelisimme niiden kehitystä kuten minkä tahansa muun ilmiön tai olion evoluutiota, olisi varmasti perusteltua nimittää esimerkiksi kristillinen ja islamilainen kulttuuri juutalaisen kulttuurin alakulttuureiksi. Ateismikin kulttuurina taitaisi joutua näin kristillisyyden alakulttuuriksi. Eihän buddhalaisillakaan mitään varsinaista jumalaa ole mutta heiltä puuttuu täysin kiivailu ateismin hengessä jumalan olemattomuuden puolesta.
Se että kulttuuri on jonkun toisen kulttuurin alakulttuuri sisältää kuitenkin myös ajatuksen etteivät ne ole ristiriidassa keskenään vaan että toinen paneutuu toista syvällisemmin johonkin erityisalueeseen. Niillä on toisilleen annettavaa, ja vaikka sen hyväksyisikin ja jotakin toisilta oppisi, ei se johda kulttuuri-imperialismiin vaan parempaan yhteisymmärrykseen. 
