Rasismi on nykyisin hyvin yleinen leimakirves keskustelussa, ja erityisesti siten että kukaan ei tunnustaudu rasistiksi, korkeintaan maahanmuuttokriittiseksi tai sitten biologisesti ajattelevaksi joka vain tunnustaa faktat että ihmispopulaatioiden välillä on eroja kuten ihonväri, koko tai rakenne tai mikä tahansa mikä tieteellisesti todennetaan.
Jos ajatellaan vanhan rotuerottelun aikoja, jolloin monessakin paikassa saattoi törmätä kylttiin ’ei mustille’ tai ’vain valkoisille’ tai opetuksiin siitä miten Jeesus pesee Mustan Saaran valkoiseksi jotta tämä kelpaa taivaaseen pistää kyllä miettimään miten tuosta eroaa nykyisin yleinen maahanmuuttokriittinen ajatus että ’afrikkalaisia pitää auttaa Afrikassa’ tai että ’maahanmuuttajia pitäisi ottaa vain lähialueilta’ tai että ’maahanmuuttajiksi pitäisi ottaa vain kristittyjä’. Nuo viimeisetkin teesit ovat osoittautuneet arkaluontoisen väljiksi koska se tänne änkeävä kierolainen voi kuitenkin olla tuottamaton mummo, tai peräti valkoihoiseksi ja kristilliseksi naamioitunut Romanian mustalainen, joiden auttaminen on siis mahdollista vain siellä mistä he ovat yrittäneet lähteä pois, kunhan ei sitten auteta meidän rahoillamme.
Tuo tieteellinen todentaminenkin on veteen piirretty viiva. Voidaan värikarttaan vertaamalla todentaa että senegalilaiset ovat keskimäärin mustempia kuin suomalaiset, mutta väitettä että suomalaiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin senegalilaiset voidaan tieteellisin perustein sekä puolustaa että kritisoida. Samoin voidaan sekä puolustaa että kritisoida väitteitä että mustat (afrikkalaiset, kenialaiset tms) ovat keskimäärin parempia urheilijoita (koripalloilijoita, juoksijoita tms) kuin valkoihoiset. Isäni joka kuoli sentään vain runsaat kaksi vuosikymmentä sitten ällistyisi jos näkisi miten paljon mustia pelaa nykyisin jalkapalloa maailman huipulla, hän kun ei lauantai-illan Englannin liigan televisiointeja seuratessaan nähnyt heitä kuin yksittäin ja silloinkin hyvin harvoin. Toki Pelestä ja brasilialaisista oli puhetta mutta heitä ei näkynyt kuin neljän vuoden välein eivätkä he aina voittaneet. Samoin Suomella on ollut aina onni saada tähän maahan kenialaisia jotka juoksevat tasan yhtä huonosti kuin omat kotimaamme urheilijanuoret. Tuossa vaikuttaa värigeenejä voimakkaammin sosiaalinen paine. Jos yhteiskunta on sellainen että mustan pitää joko soittaa tai urheilla päästäkseen kohtuullisille tuloille, sitähän sitten tehdään. Ja jos yhteiskunta on sellainen että leivän saa ihonväriin katsomatta helpommin näyttöpäätteen ääressä toimistotyössä tai palveluammateissa, niitä tehdään ja urheilusta nautitaan joko kuntolenkillä tai penkillä/sohvalla huippuja seuraten.
Muuten, lähden tästä taas loppuviikoksi kuvien maisemiin. Kirjoittelen lintuhaviksia ruutuvihkoon enemmän kuin jaarituksia tänne, nettitikkuni on sen verran hidas...
