Ilmailualalla on ollut runsaasti työriitoja viime aikoina ja aina niiden osapuolena on ollut erityisesti Finnair. Valtio-omistajan johdossa on porvarihallitus, mikä varmasti on ollut osasyy siihen että yhtiön reaktiot kansainvälisen lentoliikenteen kilpailun kiristymiseen ovat olleet työntekijöiden mielestä ylimitoitettuja ja yksipuolisia. Yhtiön vastuuvetäjäkin ehti jo vaihtua ja uuden johtajan myötä toivottiin palattavan keskustelevamman työmarkkinakulttuurin suuntaan mutta ilmeisen turhaan.


Pienten kansallisten lentoyhtiöiden on vaikea menestyä kansainvälisillä markkinoilla, ja jos ne lähtevät kilpailemaan jollakin muulla kuin laadulla ja luotettavuudella - lähinnä siis hinnalla tai minimiin riisutulla palvelutasolla - ei ennuste menestykselle ole hyvä. Valtio-omistajan olisikin syytä miettiä tarkkaan mikä osa Finnairin bisneksestä on kansallisesti niin tärkeä että se vaatii valtion omistusta. Kaikki muu - ehkä ihankin kaikki - olisi syytä myydä jollekin suuremmalle kansainväliselle toimijalle jolle tuo liiketoiminta olisi strategisesti kiinnostavaa. Parhaan hinnan yhtiöstä saa jos se ei ennen myyntiä leimaudu epäluotettavaksi ongelmapesäksi. Ideologinen työvoimapolitiikka on ylellisyyttä, se maksaa joka tavalla.