***

 

Ja sitten taas jotakin vallan muuta. Musiikki on kai nykyihmistä lähempänä ja jopa määräävämpänä kuin koskaan aiemmin. Ainakin nuoriso jakautuu ties kuinka moneen alakulttuuriin juuri harrastamansa musiikin mukaan. Vanhempikin väki on hyvin tarkka suosikeistaan. Sattui silmään että eräskin yhdysvaltalainen arvostettu musiikkikriitikko oli tullut kaapista kymmenen kaikkien aikojen suosikkisäveltäjänsä kanssa.

Minullakin noita levyjä on ja hyvin usein kuten nytkin taustalla soi jotakin. Jos laittaisin suosikkilistaani vähän samalta pohjalta kuin Anthony Tommasini, saisin kai ykköseksi saman kuin hänkin, Bachin. Pari seuraavaakin menisi kuten hänellä, Beethoven ja Mozart. Sitten voisi tulla jo pari nimeä jotka häneltä ovat pois jääneet, Sibelius, Tsaikovski, Haydn ja Monteverdi. Loput olisivat sitten samoja kuin häneltäkin löytyy eli Debussy, Stravinski ja Brahms.

Kuten listasta näkee, minulla on aika iso musta aukko oopperan tuntumassa ja myös nykymusiikissa, mitä kuuntelen mieluummin jazzin, rockin ja mitä niitä nyt vielä onkaan, muodossa kunhan paino on musiikissa eikä korvamatojen luomisessa. Ei sillä ettei minulla olisi oopperalevytyksiä kotona, on, ja kuuntelenkin niitä, mutta en ole oppinut sietämään niihin liittyvää pateettisuutta ja ylitaiteellisuutta. Enhän minä ymmärrä näytelmistä tai elokuvistakaan oikeastaan yhtään sen enempää.


***