Tulevat päivät eivät vähene, joskus niihin vain kyllästyy.
Laski päiviään: niiden määrä kasvoi kuin ykköset, niiden yhteinen sisältö kuten nollat.
Hetken tiedän. Jotkut elävät siinä. Mutta onko niitä useampia?
Se joka ottaa hetkestä kiinni huomaa aikanaan roikkuvansa kaukana menneessä.
”Tässä ja nyt”, selkä menosuuntaan, ja vielä nauttii siitä!
Jokaisella omansa. Ei sekään sano määrästä mitään.
Pisimmiltä elämässä tuntuvat ne hetket jotka haluaisimme nopeimmin unohtaa.
Miksi juosta? Kävellen ehdimme törmätä samaan aikaan samaan seinään.
Oma kuolema on jo syntymässä itketty.
Intohimot kuolevat mutta masennusta ei voi tappaa.